Britney — Omin sanoin

Kirjoitin keväällä Framing Britney -dokkarin jälkimainingeissa tämän kolossaalisen pitkän blogipostauksen Britney Spearsin vaiheista aina hänen uransa alkumetreiltä nykypäivään asti. Sittemmin olen myös päivitellyt kyseisen postauksen loppuun pieniä päivityksiä siitä miten #FREEBRITNEY edistyy, sillä Britneyn edunvalvontasopimuksen saralla tapahtuu jatkuvasti, ja paljon. 

Britney ollut 13 vuotta holhouksen alaisena huolimatta menestyksestään ja toimintakyvystään tänä aikana. Sekä fanit, että asiantuntijat ovat kritisoineet voimassa olevaa sopimusta ihmisoikusrikkomuksena. Britney on alusta asti taistellut etenkin isäänsä Jamie Spearsia vastaan sopimuksensa hallitsevana tahona. Eilen itse Britney puhui julkisesti tilanteestaan ensimmäistä kertaa oikeudessa kolmeentoista vuoteen.

Free Britney -liike on lisäksi nostanut puheenaiheeksi monia tärkeitä teemoja, joita olemme käsitelleet myös hostaamassani Clubhouse-keskustelussa maaliskuussa. Olen muutenkin puhunut monien kanssa siitä, kuinka ylipäätään kohtelemme “julkkiksia”, siitä miten nuoria (etenkin nais-) artisteja seksualisoidaan alalla jo nuoresta saakka, sekä siitä millä tavalla yleisesti olemme keskustelleet mielenterveydestä silloin kun Britney ajeli päänsä kaljuksi, ja miten tapamme puhua siitä on muuttunut, jos on.

 

Odotettu istuntopäivä

Eilen oikeuden istuntoon kokoontuivat itse Britneyn lisäksi edunvalvonnan asianomaiset ja/tai heidän asianajanasa, sekä oikeuden tuomari. Samalla oikeustalon ulkopuolella fanit ympäri maailmaa (kyllä, jotkut lensivät paikalle jopa muista maista ja suorittivat lukuisia covid-testejä) olivat saapuneet osoittamaan tukensa idolilleen. Free Britney -liike oli edustettuna suurempana kuin koskaan, ja myös median huomio oli huomattavasti aiempaa vahvempi.

Istunto toteutettiin virtuaalisesti, joten myös Britney oli paikalla vain etänä. Istuntoa ei näytetty, tai millään tapaa striimattu julkisesti, mutta esimerkiksi median edustajien oli mahdollista rekisteröityä kuulemaan istuntoa ainakin aluksi, mikäli tuomari ei päättäisi sulkea istuntoa.

Istunnon alkaessa Jamie Spearsin asianajaja Vivian Thoreen toivoikin istunnon sulkemista vedoten Britneyn terveystietoihin ja perheeseen, kun Britney kuitenkin keskeytti hänet todetakseen: “Muut ovat aika hienosti käyttäneet hyväkseeni minun elämääni, joten minun mielestäni tämän istunnon tulisi olla avoin.”

Istunnon alkupuolisko pidettiin siis avoimena.

Ennen Britneyn puheenvuoron alkamista, hänen asianajajansa Samuel Ingham, sekä oikeuden tuomari toivoivat erikseen, että Britneyn annettaisiin puhua loppuun koko puheenvuoronsa, eikä häntä keskeytettäisi sen aikana. Ingham huomautti myös, että Britney puhuu toisesta puhelimesta kuin hän, ja ettei hän aio vaikuttaa siihen, että Britney saa puhua vapaasti. Samalla hän toivoi myös muilta asianajajilta ja perheenjäseniltä istunnossa samaa. Britneyn seurassa oli hänen poikaystävänsä Sam Asghari, joka myös aiemmin päivällä nähtiin Instagram-stoorissaan Free Britney -paita päällä.

Tästä postauksesta voit lukea Britneyn puheenvuoron kokonaisuudessaan. Kyseessä on vapaa käännökseni, joka on mukaelma istunnon äänitteestä. Britneyn puheenvuoron päätyttyä Jamie Spearsin asianajaja toivoi istuntoon taukoa, jotta hän voisi keskustella asiakkaansa kanssa. Sen jälkeen istunto jatkui yksityisenä.

 

Britney Spearsin holhous edunvalvonnassa, erityisesti isänsä Jamie Spearsin alla on jatkunut 13 vuotta.

Kesäkuun 2021 puheenvuoro oli ensimmäinen kerta kolmeentoista vuoteen, kun Britney pääsi itse julkisesti kommentoimaan tilannettaan samalla sekä oikeudelle, että julkisuuteen. 

Free Britney Keskustelu Britneyn tilanteesta yltyi julkisuudessa New York Timesin keväällä julkaiseman Framing Britney -dokumentin jälkeen.

Monet fanit ja #FREEBRITNEY -aktivistit ovat kuitenkin puhuneet Britneyn tilanteesta jo edunvalvonnan alusta lähtien.

 

Britneyn lausunto

Sain juuri uuden puhelimen ja minulla on paljon sanottavaa, joten koittakaa kestää. Käytännössä paljon on tapahtunut sen jälkeen kun kaksi vuotta sitten viimeksi olin täällä oikeudessa. Kirjoitin tämän kaiken alas.

Olen rehellinen teille; en ole palannut oikeuteen pitkään aikaan, koska en koe että minua kuultiin millään tasolla kun olin täällä viimeksi. Toin käsissäni neljä paperia, joille olen pitkästi kirjoittanut mitä olen käynyt läpi ennen kuin saavuin tänne. Ihmisten, jotka tekivät tämän minulle, ei pitäisi pystyä kävelemään pois tästä niin helposti. Kerratakseni, olin kiertueella 2018, ja minut pakotettiin… managerini sanoi, että mikäli en tee tätä kiertuetta, minun tulisi hankkia asianajaja —

Tuomari: Neiti Spears, minusta on kamalaa keskeyttää, mutta notaarimme ottaa ylös kaiken mitä sanotte, joten teidän tulisi puhua hieman hitaammin.

Ai, totta kai, Kyllä, okei. Ihmisten, jotka tekivät tämän minulle, ei pitäisi pystyä kävelemään pois tilanteesta niin helposti. Kerratakseni, olin kiertueella 2018, minun oli pakko. Managerini sanoi, että mikäli en tee tätä kiertuetta, minun tulisi hankkia asianajaja, ja minun oma manageritiimini voisi haastaa minut oikeuteen mikäli en toteuttaisi kiertuetta. Hän ojensi minulle paperin allekirjoitettavaksi astuessani alas lavalta Vegasissa. Se oli hyvin uhkaavaa ja pelottavaa. Ja holhouksen alla en voisi edes hankkia omaa asianajajaani. Joten pelon vuoksi tein tuon kiertueen,

Kun tuo kiertue päättyi, uusien esityksien oli tarkoitus alkaa Las Vegasissa. Aloin harjoitella varhain, mutta se oli vaikeaa, koska olin tehnyt Vegasia neljä vuotta ja kaipasin taukoa välissä. Mutta ei, minulle sanottiin, että tämä on nyt aikataulu ja tällä tavalla teemme tämän. Harjoittelin neljänä päivänä viikossa, puolet ajasta studiolla ja loput ajasta Westlaken studiolla. Käytännössä ohjasin valtaosan koko esityksestä. Minä todella tein valtaosan koreografiasta, tarkoittaen siis sitä, että minä opetin tanssijoilleni minun uuden koreografiani itse. Minä otan vakavasti kaiken mitä teen, ja minusta on lukuisia videoita noista harjoituksista. En ollut vain hyvä — olin loistava. Johdin kuudentoista uuden tanssijan huonetta harjoituksissa.

On huvittavaa kuulla managerieni versio tapahtuneesta; he kaikki sanovat etten osallistunut harjoituksissa, sekä etten suostunut ottamaan lääkitystäni — ja minun lääkkeeni otetaan aina aamuisin muutenkin, ei koskaan harjoituksissa. He eivät edes näe minua, joten miksi he väittävät tuollaista? Kun kieltäydyin eräästä tanssiliikkeestä harjoituksista, se oli kuin olisin piilottanut suuren pommin jonnekin. Ja minä sanoin vain ei, en halua tehdä tätä tällä tavalla, minkä jälkeen minun manageritiimini, tanssijani, sekä assistenttini niistä uusista ihmisistä joiden kanssa minun oli tarkoitus esitys toteuttaa, menivät yhdessä huoneeseen, sulkivat sen oven, eivätkä tulleet ulos ainakaan 45 minuuttiin. 

Rouva (ma’am), minä en ole kenenkään orja. Minä voin sanoa ei tanssiliikkeelle.

Minun silloinen terapeuttini Dr. Benson, joka menehtyi 2019, sanoi että managerini oli soittanut hänelle siinä hetkessä ja kertonut, etten ollut tehnyt yhteistyötä tai seurannut ohjeistuksia harjoituksissa. Ja hän myös sanoi etten ollut ottanut lääkkeitäni, mikä on niin tyhmää, sillä sama nainen on antanut minulle lääkkeeni joka aamu viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Enkä ole silloin lähelläkään näitä tyhmiä ihmisiä, siinä ei ollut yhtään mitään järkeä.

Oli viikon jakso, jolloin he olivat mukavia minulle, ja sanoivat, että jos en halua tehdä uutta Vegasin esitystä, minun ei tarvitse. He sanoivat ettei minun tarvitse, voimme odottaa. Minusta oli tullut todella hermostunut sen suhteen. Tuntui siltä kuin 200 kiloa olisi nostettu hartioiltani kun he sanoivat ettei minun tarvitsekaan enää tehdä noita konsertteja, sillä se oli todella, todella vaikeaa minulle ja ihan liikaa. En pystynyt siihen enää.

Minä en ole kenenkään orja. Minä voin sanoa ei tanssiliikkeelle.”

Muistan, että kerroin assistentilleni, että minusta tuntuu oudolta sanoa ei — että minusta tuntuu kuin he tulisivat pian takaisin ja rankaisivat minua siitä jotenkin. Ja kolme päivää sen jälkeen kun kieltäydyin tekemästä Vegasia, minun terapeuttini istutti minut alas ja sanoi, että oli saanut miljoona puhelua siitä miten en ollut tehnyt yhteistyötä harjoituksissa tai ottanut lääkkeitäni. Ja tämä ei ollut totta. Hän välittömästi, heti seuraavana päivänä, aloitti lääkityksenäni litiumin aivan yhtäkkiä. Hän otti minulta pois normaalit lääkkeeni, joita olen ottanut viisi vuotta. Ja litium on hyvin, hyvin vahva ja täysin erilainen lääke siihen verrattuna mihin olin tottunut. Se voi viedä henkisen toimintakykysi, jos sitä ottaa liikaa, tai jos sitä käyttää yli viisi kuukautta. Mutta hän määräsi minulle sitä, ja minulla oli ihan humalainen olo. En oikeasti pystynyt olemaan, en pystynyt käymään keskustelua äitini tai isäni kanssa mistään. Kerroin lääkärilleni, että minua pelottaa, ja lääkärini määräsi uuden lääkityksen, sekä kuusi uutta hoitajaa, jotka tulivat kotiini valvomaan minua uuden lääkitykseni kanssa, mitä en alunperinkään koskaan halunnut. Kotonani oli kuusi hoitajaa, jotka eivät päästäneet minua mihinkään kuukauteen.

Sen lisäksi, että perheeni ei tehnyt yhtään mitään, minun isäni oli täysin sen puolesta. Kaikki mitä minulle tapahtui piti mennä isäni hyväksynnän kautta. Ja minun isäni käyttäytyi kuin ei olisi tiennyt mitään, kun minulle kerrottiin, että minut pitäisi testata ennen joululomia, ennen kun he lähettäisivät minut pois kun lapseni menivät kotiin Louisianaan. Hän oli se, joka antoi siunauksensa koko jutulle. Minun koko perheeni ei tehnyt mitään.

Kahden viikon loman aikana, nainen tuli kotiini neljäksi tunniksi päivässä, istutti minut alas, ja teki minulle psykiatrisen arvion. Se vei ikuisuuden, mutta minulle sanottiin, että minun täytyy tehdä se. Sen jälkeen sain puhelun isältäni, jossa hän käytännössä sanoi, että minä epäonnistuin tässä testissä tai mitä ikinä. “Olen pahoillani Britney, sinun täytyy kuunnella lääkäreitäsi. He suunnittelevat sinun lähettämistäsi pieneen kotiin Beverly Hillsiin, jossa käyt pienen sinulle tehdyn vieroitusohjelman. Sinä maksat 60 000 dollaria siitä kuukaudessa.” Itkin puhelimessa tunnin, ja hän nautti jokaisesta minuutista.

Se kontrolli mikä hänellä oli jostakin niin voimakkaasta kuin minusta — hän nautti siitä, että hänellä on valtaa satuttaa omaa tytärtään, 100 000%. Hän rakasti sitä. Minä pakkasin laukkuni ja menin siihen paikkaan, työskentelin siellä seitsemän päivää viikossa ilman vapaapäiviä. Kaliforniassa ainoa samantapainen työsuhde on seksikauppa; että joku laitetaan työskentelemään vasten tahtoaan, niin että häneltä otetaan pois kaikki omaisuus — luottokortit, käteinen, puhelin, passit — ja sijoitetaan kotiin, missä he työskentelevät ihmisten kanssa keiden kanssa asuvat. Kaikki asuivat talossa kanssani, hoitajat, 24/7 turvamiehet… Oli eräs kokki, joka tuli sinne ja kokkasi minulle viikolla joka päivä. He katsoivat joka päivä kun vaihdoin vaatteeni alasti, aamulla, aamupäivällä ja illalla. Minun kehoni… minulla ei ollut mitään yksityisyyttä tai ovea huoneessani. Annoin kahdeksan pulloa verta viikossa.

Jos en käynyt jossain tapaamisessani tai sessioissani — jotka olivat 8-18, eli kymmenen tunnin työpäiviä, seitsemän päivää viikossa, ilman vapaapäiviä — en saanut nähdä lapsiani tai poikaystävääni. Minulla ei koskaan ollut mitään sananvaltaa aikataulussani. He sanoivat aina, että minun täytyy tehdä tämä. Ja hyvä rouva, minä voin kertoa sinulle, että istuminen yhdessä tuolissa kymmenen tuntia päivässä, seitsemän päivää viikossa, ei ole hauskaa, etenkin kun et saa edes poistua ulos ovesta.

Ja tämän vuoksi kerron teille kaiken tämän uudestaan kaksi vuotta myöhemmin. Sen jälkeen kun olen valehdellut ja kertonut koko maailmalle, että “Minä olen ok ja olen onnellinen”, se on valhe. Ajattelin, että ehkä jos hoen tuota tarpeeksi, minusta ehkä voisi tulla onnellinen, koska elin valheessa. Olen ollut shokissa, olen traumatisoitunut. Tiedättekö, fake it ’til you make it. Mutta nyt kerron teille totuuden, okei? Minä en ole onnellinen. En voi nukkua. Olen niin vihainen, että se on hullua. Ja minä olen masentunut, itken joka päivä.

Ja syy miksi kerron sinulle tämän on, etten voi uskoa miten Kalifornian osavaltiolla voi olla kaikki tämä kirjoitettuna oikeusdokumentteihinsa ja olla tekemättä asialle yhtään mitään — vaan, että minun palkoillani vain palkataan toinen ihminen ja minun isäni pidetään edelleen mukana. 

Hyvä rouva, minun isäni ja kaikki jotka ovat osallisena tässä edunvalvonnassa, sekä minun manageritiimini, joilla oli jättimäinen rooli rankaisemisessani kun sanoin ei — hyvä rouva, heidän tulisi olla vankilassa. Heidän häijy taktiikkansa työskennellä samalla Miley Cyrukselle, kun hän polttelee jointteja lavalla VMA’ssa — mitään ei koskaan tehdä nuoremmalle sukupolvelle jos he tekevät vääriä asioita, mutta minun arvokas kehoni, joka on työskennellyt isälleni viimeiset vitun 13 vuotta, joka on yrittänyt olla niin hyvä, niin kaunis. Niin täydellinen. Kun hän laittaa sen töihin niin kovaa. Kun teen kaiken mitä minua käsketään tekemään, niin Kalifornian osavaltio sallii minun isäni, minun ignorantin isäni, ottamaan tyttärensä, kenen kanssa hänelle on olemassa rooli vain jos minä työskentelen hänelle… 

He ovat kääntäneet koko kurssin takaisin, ja sallineet hänen tehdä tämän minulle. On ilmiselvää, että niillä ihmisillä kenelle työskentelen, on aivan liian paljon valtaa. He myös uhkailevat minua ja sanovat, että jos en tee mitä he sanovat, meidän täytyy mennä oikeuteen ja tulisi olemaan minulle vielä nolompaa jos tuomari toteaisi miten oikeassa he ovat. 

Sen jälkeen kun olen valehdellut ja kertonut koko maailmalle, että “Minä olen ok ja olen onnellinen”, se on valhe. Ajattelin, että ehkä jos hoen tuota tarpeeksi, minusta ehkä voisi tulla onnellinen, koska elin valheessa. Olen ollut shokissa, olen traumatisoitunut. Tiedättekö, fake it ’til you make it. Mutta nyt kerron teille totuuden, okei? Minä en ole onnellinen. En voi nukkua. Olen niin vihainen, että se on hullua. Ja minä olen masentunut, itken joka päivä.”

Minulle neuvottiin imagoni puolesta, että minun täytyy mennä vieroitukseen ja vain saada se pois päiväjärjestyksestä. En edes juo alkoholia — minun pitäisi juoda alkoholia ottaen huomioon mitä he ovat laittaneet sydämeni kestämään. Myöskin tämä Bridgesin hoitolaitos, johon he minut lähettivät — kävin sitä ohjelmaa läpi neljä kuukautta, joten ne viimeiset kaksi kuukautta kun kävin siellä, niin ketkään muut siellä eivät suorittaneet ohjelmaa. He eivät saapuneet paikalle ikinä. Heidän ei tarvinnut tehdä mitään mitä he eivät halunneet. Miten voi olla, että minun oli aina pakko? Miten voi olla, että minua aina uhkailtiin aina isäni ja muiden edunvalvonnassani osallisena olevien puolelta? Mikäli en tee mitä he orjuuttavat minut tekemään, he rankaisevat minua.

Viime kerralla kun puhuin sinulle, ja edunvalvontani pidettiin silti voimassa ja isäni pidettiin mukana luupissa, se sai minut tuntemaan oloni kuolleeksi — kuin minulla ei olisi mitään merkitystä, kuin mitään tätä ei olisi tehty minulle. Kuin valehtelisin tai jotain. Kerron sinulle nyt uudestaan, koska minä en valehtele. Minä haluan tulla kuulluksi. Ja kerron sinulle tämän uudestaan, jotta voisit ehkä ymmärtää miten syvästi he ovat vaikuttaneet minuun ja aiheuttaneet vahinkoa minulle.

Haluan muutoksia, ja haluan muutoksia siirtyessämme eteenpäin. Minä ansaitsen muutoksia. Minulle sanottiin, että minun pitää jälleen istua alas ja tulla arvioitavaksi mikäli haluan päättää edunvalvontani. Hyvä rouva, minä en tiennyt, että voisin edes anoa edunvalvontani päättämistä. Olen pahoillani tietämättömyydestäni, mutta rehellisesti en tiennyt sitä. 

Rehellisesti olen sitä mieltä, että en ole kenellekään velkaa jälleen uutta arviointia. Olen tehnyt sitä enemmän kuin tarpeeksi. Mielestäni minun ei pitäisi edes joutua olemaan huoneessa kenenkään kanssa, joka yrittää loukata minua, tai kyseenalaistaa älykkyyttäni ja kapasiteettiani. Olen tehnyt enemmän kuin tarpeeksi.

En ole näille ihmisille mitään velkaa — siis etenkään minä, joka olen asuttanut ja ruokkinut tuhansia ihmisiä kiertueillani. Se mitä olen käynyt läpi on nöyryyttävää ja demoralisoivaa. Ja se on pääsyy miksi en myöskään ole avoimesti sanonut sitä. En rehellisesti uskonut, että kukaan olisi uskonut minua. 

Rehellisesti, en minäkään uskonut Paris Hiltonia, kun hän kertoi mitä hänelle tehtiin siellä koulussa/leirillä. En uskonut sitä, olen pahoillani. Ja ehkä olen väärässä, ja sen vuoksi en halunnut sanoa mitään tästä kenellekään, tai julkisesti. Ajattelin, että ihmiset pilkkaisivat minua, ja nauraisivat, sekä sanoisivat: “Hän valehtelee, hänellä on kaikkea. Hän on Britney Spears.”

Minä en valehtele. Minä vain haluan elämäni takaisin. On kulunut 13 vuotta, ja se on tarpeeksi. Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi omistanut omat rahani. Ja on minun toiveeni ja unelmani, että kaikki tämä loppuu ilman ylimääräisiä testauksia. Vielä kerran, siinä ei ole mitään järkeä, että Kalifornian osavaltio vain istuu ja katsoo omilla silmillään kun minä tuotan elannon niin monelle ihmiselle, ja maksan niin monille ihmisille tien päälle, ja silti minulle kerrotaan etten ole tarpeeksi hyvä. Minä olen loistava siinä mitä teen. Minä olen antanut näiden ihmisten kontrolloida mitä teen, hyvä rouva. Ja tämä on tarpeeksi. Tässä ei ole yhtään mitään järkeä.

Ajattelin, että ihmiset pilkkaisivat minua, ja nauraisivat, sekä sanoisivat: ‘Hän valehtelee, hänellä on kaikkea. Hän on Britney Spears.’ “

Eteenpäin siirtyessä, en haluaisi tavata ketään. Olen tavannut tarpeeksi ihmisiä vasten tahtoani, olen saanut tarpeekseni. Haluan vain tästä lähtien omistaa omat rahani, ja että voin istua poikaystäväni vitun auton kyydissä.

Ja ihan rehellisesti sanottuna, haluaisin rehellisesti haastaa oikeuteen perheeni. Haluaisin myös pystyä jakamaan tarinani maailman kanssa, ja kertoa mitä he ovat tehneet minulle sen sijaan, että tämä on hys-hys-salaisuus, joka hyödyttää vain kaikkia heitä. Haluan tulla kuulluksi siinä mitä he ovat tehneet minua pitäessään minua tässä niin pitkään, se ei ole ollut hyväksi sydämelleni. Olen ollut niin vihainen ja itken joka päivä. Se huolestuttaa minua, että minulle kerrotaan etten saa paljastaa ihmisiä, jotka ovat tehneet tämän kaiken minulle.

Oman mielenterveyteni kannalta, haluan, että tuomari myöntäisi minulle luvan tehdä haastattelun, jossa voisin kertoa mitä minulle on tehty. Ja minulla on oikeus käyttää ääntäni ja puolustaa itseäni. Asianajajani kuitenkin sanoo, etten voi, ettei se ole hyvä. En saa kertoa julkisesti mitään mitä minulle on tehty. Ja se, etten sano mitään vaikuttaa siltä, että kaikki olisi ok. En tiedä puhuinko epäselvästi tuossa, se ei ole ok. Ja itseasiassa en halua haastattelua — mieluummin haluaisin, että tämä istunto olisi avoin ja lehdistö kuulisi tämän puhelun, ja en tiennyt, että niin tapahtuikin tänään, joten kiitos siitä. Haastattelun sijaan rehellisesti haluan vain tämän pois sydämeltäni, tämän vihan, ja kaiken sen mitä on tapahtunut.

Ei ole reilua, että he kertovat avoimesti valheita minusta, jopa minun perheeni tekee haastatteluita kaikille halukkaille uutiskanaville. Minun oma perheeni tekee haastatteluita ja puhuu tästä tilanteesta, saaden minut tuntemaan oloni tyhmäksi, samalla kun minä en voi sanoa yhtään mitään. Ja minun omat ihmiseni sanovat etten saa sanoa mitään.

On kulunut kaksi vuotta. Haluan nauhoitetun puhelun sinulle, ja itsesasiassa teemmekin sitä nyt, mitä en tiennyt että tulisimme tekemään. Asianajajani on ollut hyvin peloissaan siitä, että jos puhun, minua tullaan ylityöllistämään siinä kuntoutuskeskuksessa, tai että he tulevat haastamaan minut oikeuteen. Hän sanoo, että minun tulisi pitää tämä tieto itselläni. Olen pystynyt luomaan jonkinlaisen henkilökohtaisen suhteen asianajajaani Samiin, keskustelemme noin kolmesti viikossa. Olemme tavallaan pystyneet luomaan suhteen, mutta minulla ei silti ole ollut mahdollisuutta itse valita omaa asianajajaani. Haluaisin pystyä tekemään niin.

Pääsyy miksi olen täällä on, että haluaisin päättää koko edunvalvontani ilman, että tulen uudelleen arvioiduksi. Olen tehnyt paljon tutkimustyötä, hyvä rouva, ja on paljon tuomareita, jotka päättävät näitä sopimuksia ilman, että holhottavia arvioidaan jatkuvasti uudestaan. Ainoastaan silloin niin ei tehdä, jos huolestunut perheenjäsen ilmaisee huolensa holhottavasta. Ja ottaen huomioon, että koko minun perheeni on tienannut elantonsa minun edunvalvonnastani 13 vuotta, en ole kovin yllättynyt jos jollain heistä tulisi edetessämme sanomaan: “En usko, että tämän tulisi päättyä, meidän täytyy auttaa häntä.” Etenkin mikäli saan reilusti paljastaa mitä he ovat tehneet minulle.

Ei ole reilua, että he kertovat avoimesti valheita minusta, jopa minun perheeni tekee haastatteluita kaikille halukkaille uutiskanaville. Minun oma perheeni tekee haastatteluita ja puhuu tästä tilanteesta, saaden minut tuntemaan oloni tyhmäksi, samalla kun minä en voi sanoa yhtään mitään.”

Haluaisin myös puhua velvollisuuksistani, joita minulla ei minun mielestäni tällä hetkellä tulisi olla sillä en ole kenellekään mitään velkaa. Minulla on kolme tapaamista viikossa, joissa minun pitää olla paikalla vaikka mitä tulisi. Minusta ei vain tunnu hyvältä, että minusta tuntuu siltä kuin työskentelisin ihmisille, joille minä maksan. En pidä siitä, että minun pitää tehdä jotain vaikka mikä tulisi, vaikka olisin sairaana. Edunvalvojani Jodi sanoo, että minun pitää tavata valmentajani Ken, vaikka olisin sairaana. Haluaisin vain yhden tapaamisen viikossa terapeutin kanssa. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut kahta terapiasessiota viikossa, edes ennen kuin minut lähetettiin siihen paikkaan. Minulla oli lääkäri, ja terapia-ihminen. Minun ei pitäisi joutua olemaan tavoitettavissa kolme kertaa viikossa näille ihmisille, keitä en edes tunne.

Puhun teille tänään, sillä minusta tuntuu, että jopa uusi toimiva edunvalvojani Jodi Montgomery on viemässä asioita liian pitkälle. He laittavat minut terapiaan kahdesti viikossa, sekä psykiatrille. Ei minun koskaan aiemmin ole tullut nähdä terapeuttia useammin kuin kerran viikossa, se vie minulta liikaa energiaa mennä jatkuvasti tapaamaan tätä miestä ketä en tunne. Ensinnäkin, minä pelkään ihmisiä. En luota ihmisiin kun olen käynyt läpi mitä olen käynyt.

Ja se nokkela järjestely Westlakessa… yksi suojattomimmista paikoista Westlakessa. Eilenkin paparazzit kuvasivat minua kun tulin ulos terapiasta kirjaimellisesti itkien. Se on nöyryyttävää, ja demoralisoivaa. minä ansaitsen yksityisyyttä kun menen terapiaan, esimerkiksi kotonani, missä suoritin terapiaani kahdeksan vuotta. He aina tulivat kotiini. Dr. Benson, joka menehtyi, menin silloinkin samantapaiseen paikkaan Westlakessa, joka oli hyvin avoin ja se oli kamalaa. 

Okei, missä olinkaan… Tämä tuntui samalta kuin silloin kun kävin Dr. Bensonilla, joka laittomasti kyllä 100% hyväksikäytti (abuse) minua hoidoillaan mitä hän minulle antoi, jos olen ihan rehellinen. Minä olin niin…

Tuomari: Neiti Spears, anteeksi kuin keskeytän, mutta notaarini pyytää jos voisit hidastaa ihan vähän, sillä hän haluaa olla varma siitä, että saa kirjattua kaiken mitä sanot.

OK, cool… Ja ollakseni täysin rehellinen, kun Dr. Benson menehtyi, putosin polvilleni ja kiitin Jumalaa. Toisin sanoin, minun tiimini puskee minua rajoilleni jälleen. Minulla on traumani vuoksi fobioita pienistä huoneista, ja he lukitsivat minut kuukausiksi tuohon paikkaan. Ei ollut ok, että he lähettivät minut — anteeksi, puhun taas liian nopeasti — siihen pieneen huoneeseen kahdesti viikossa jälleen uuden terapeutin kanssa kenelle maksan ja jota en ole edes hyväksynyt. En pidä siitä, en halua tehdä sitä. Ja en ole tehnyt mitään väärää ansaitakseni tätä kohtelua.

Ei ole ok pakottaa minua tekemään mitään mitä en halua tehdä. Minun pitäisi pystyä haastamaan oikeuteen Jodi ja hänen niin kutsuttu tiiminsä heidän uhkailujensa vuoksi. Se miten he sanovat, että jos en tee kahdesti viikossa näitä tapaamisia, niin emme anna sinulle rahaa tai et voi mennä Mauille lomallesi. 

Oli todella nokkelaa lähettää minut yhteen Westlaken julkisimmista paikoista samalla kun edunvalvontani on tämän hetken kuuma aihe, ja viisi paparazzia saapuu paikalle ja kuvaa minut poistumassa itkien sieltä. Minä rukoilin heiltä, että he varmistaisivat, että pystyisin tekemään tämän kotoani ja saamaan yksityisyyttä, minä ansaitsen yksityisyyttä.

Heti kun näet jonkun holhouksen alla tekevän rahaa, tekevän muille rahaa ja tekemässä töitä — koko tuo lausunto juuri tuossa; holhouksen tulisi silloin päättyä! Minun ei tulisi olla edunvalvonnan alla mikäli voin tehdä töitä ja tuoda rahaa ja töitä sekä itselleni, että muille ihmisille. Siinä ei ole mitään järkeä. Lakien tulisi muuttua. Mikä osavaltio oikein sallii ihmisen omistaa toisen ihmisen varat, ja sitten uhkailla heitä sanomalla, että “et voi käyttää rahojasi ellet tee mitä me sanomme.” Ja minä maksan heille!

Hyvä rouva, minä olen tehnyt töitä siitä asti kun olin 17-vuotias. Sinun täytyy ymmärtää millaista minulle on herätä joka aamu, kun en voi mennä minnekään ellen tapaa ihmisiä ketä en tunne, joka viikko, toimistossa, joka on identtinen sen kanssa missä terapeutti on aiemminkin käyttänyt minua hyväkseen. Minä todella uskon, että tämä edunvalvonta on hyväksikäyttävä. Voimme istua täällä koko päivän ja puhua siitä kuinka holhouksen on tarkoitus auttaa ihmisiä, mutta hyvä rouva, on myös tuhansia ihmisiä, jotka hyväksikäyttävät ihmisiä.

Minä en koe, että voin elää täyttä elämää. En ole heille velkaa mennä katsomaan miestä ketä en tunne, ja jakamaan hänelle ongelmiani. En itse edes usko terapiaan, uskon Jumalaan. Haluan päättää tämän edunvalvonnan ilman arviointia. Ja kunnes se tapahtuu, haluan tavata tätä terapeuttia kerran viikossa. Haluan vain, että hän tulee minun kotiini, en suostu menemään nöyryytettäväksi Westlakeen, missä nämä paskamaiset paparazzit nauravat minulle päin naamaa kun tulen itkien terapiasta, samalla kun muut ympärilläni juovat viiniä ravintoloiden terasseilla tai ovat hienolla illallisella. He ovat lavastaneet minut tietynlaiseksi lähettämällä minut tuollaisiin paikkoihin, vaikka olen kertonut heille etten halua mennä sillä tiedän, että paparazzit tulevat sinne.

En ole täysin varma miten teette päätöksiäni rouva, mutta tämä on ainoa mahdollisuuteni puhua sinulle vähään aikaan. Minä tarvitsen apuasi, joten jos voisit hieman kertoa minulle mitä ajattelet. En rehellisesti tiedä mitä minun kuuluisi sanoa, mutta minun pyyntöni on, että edunvalvontani päätettäisiin ilman arviointia. Haluan vedota sinuun edunvalvontani päättämisen puolesta. Mutta en halua tulla arvioiduksi ja istua huoneessa ihmisten kanssa neljä tuntia päivässä, kuten minulle tehtiin aiemmin. Asiat muuttuivat vielä pahemmiksi sen jälkeen.

Olen rehellisesti uusi tässä, mutta minulla on maalaisjärkeä ja olen tehnyt paljon taustatutkimusta näistä asioista. Tiedän, että ihmisten edunvalvontasopimuksia on päätetty ilman erillistä arviointia, joten haluaisin, että ottaisitte sen huomioon.

En suostu menemään nöyryytettäväksi Westlakeen, missä nämä paskamaiset paparazzit nauravat minulle päin naamaa kun tulen itkien terapiasta, samalla kun muut ympärilläni juovat viiniä ravintoloiden terasseilla tai ovat hienolla illallisella. He ovat lavastaneet minut tietynlaiseksi lähettämällä minut tuollaisiin paikkoihin, vaikka olen kertonut heille etten halua mennä sillä tiedän, että paparazzit tulevat sinne.”

Pandemian aikana kului myös vuosi, jolloin en saanut mitään tyypillisiä self-care -hoitojani. Hän sanoi minulle, että palveluita ei ollut saatavilla, mutta hän valehteli minulle, rouva. Samalla äitini on käynyt kaksi kertaa yhdessä paikassa Louisianassa pandemian aikana. Mutta minä en vuoteen saanut laittaa kynsiäni tai hiuksiani, en saanut hierontaa, en akupunktiota. En mitään vuoteen. Samalla näin kun siivoojat kotonani tulivat uudenlaisten kynsien kanssa paikalle joka viikko. Hän sai minulle samanlaisen olon kuin isäni, hyvin samanlaisen, hän ja isäni, mutta vain erilainen dynamiikka.

Tiimini haluaa minuna työskentelevän ja tekevän töitä sen sijaan, että ottaisin pidempää lomaa. He ovat tottuneet siihen, että teen tietyn viikottaisen rutiinin heille, ja olen kyllästynyt siihen. Mielestäni en tässä vaiheessa ole heille mitään velkaa. Heitä pitäisi muistuttaa siitä, että he itseasiassa työskentelevät minulle.

Minulla on ystävä, kenen kanssa kävin ennen AA-kokouksissa. Kävin AA:ssa kaksi vuotta, silloin kolmessa kokouksessa viikossa. Tapasin siellä paljon naisia, ja nyt minun ei ole mahdollista nähdä näitä ystäviäni, jotka asuvat kahdeksan minuutin päässä minusta. Mielestäni se on äärimmäisen omituista.

He saavat minut tuntemaan oloni sellaiseksi kuin eläisin vieroitusohjelmassa, mutta tämä on minun kotini. Haluaisin, että poikaystäväni pystyisi ajelemaan minua ympäriinsä autollaan. Ja haluaisin tavata terapeutin kanssa kerran viikossa, en kahdesti, ja haluaisin että hän tulee kotiini. Koska itseasiassa tiedän, että tarvitsen kuitenkin hiukan terapiaa. [naurua]

Haluaisin progressiivisesti siirtyä eteenpäin, ja saada jotain todellista. Haluaisin pystyä menemään naimisiin ja saada vauvan. Minulle kerrottiin, että tällä hetkellä edunvalvontani alla en voi mennä naimisiin, tai saada vauvaa. Minulla on tällä hetkellä sisälläni kierukka, jotta en voi tulla raskaaksi. Halusin ottaa sen pois, jotta voisin alkaa yrittää toista lasta, mutta tämä niin kutsuttu tiimini ei anna minun mennä lääkäriin ottamaan sitä pois, sillä he eivät halua, että saan lisää lapsia. Periaatteessa tämä koko edunvalvonta tekee minulle paaaaaljon enemmän hallaa kuin hyvää.

Minä ansaitsen saada elämän, jonka eteen olen työskennellyt koko elämäni. Ansaitsen parin-kolmen vuoden tauon, jonka aikana voisin, tiedättekö, tehdä mitä haluan. Mutta minusta tuntuu, että sen edessä on kiila. Minulla on avoin olo ja minusta on okei puhua sinulle siitä, mutta minä vain toivon, että voisin pysyä kanssasi puhelimessa ikuisesti, koska kun minä lopetan tämän puhelun, kuulen yhtäkkiä kakki ne kiellot — ei, ei, ei. Ja yhtäkkiä minua vastaan on taas liittouduttu, ja minulla on kiusattu olo, sekä tunnen oloni ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Ja olen väsynyt tuntemaan oloni yksinäiseksi. Ansaitsen samat oikeudet kuin kaikki muutkin, kuten saada lapsen, perheen, kaikki nuo asiat, ja enemmänkin.

Ja siinä on kaikki mitä halusin sanoa sinulle tänään. Kiitos niin paljon, että sain puhua sinulle tänään.

Tuomari: Neiti Spears, ole hyvä. Ja haluan myös kertoa sinulle, että olen ehdottomasti herkkä kaikelle mitä sanot ja miltä sinusta tuntuu. Tiedän, että on vaatinut paljon rohkeutta sinulle sanoa kaikki mitä olet sanonut tänään, ja haluan sinun tietävän, että oikeus arvostaa sitä, että olet saapunut rintamalle jakamaan miltä sinusta tuntuu.

 

 

 

Mitä Britney haluaa, on “hyvin simppeliä”

Britneyn puheenvuoron jälkeen tuomari kertoi Britneyn asianajajalle, että Britneyllä on oikeus anoa edunvalvontansa päättämistä, jolloin Ingham kertoi olevansa huolissaan monesta seikasta, jonka Britney on nostanut puheenvuorossaan esiin. Hän kertoi myös olevansa valmis väistymään yksityisen asianajajan tieltä, mikäli sitä vaaditaan, sekä jatkoi, että on ilmiselvää, että Britneyllä ja hänen holhoajillaan on erimielisyyksiä hänen hoitosuunnitelmansa osalta. Tämän vuoksi hän ehdottaakin uuden hoitosuunnitelman laatimista, sillä vaikuttaa siltä ettei nykyisestä hoitosuunnitelmasta pystytä neuvottelemaan osapuolten kesken.

Jodi Montgomeryn asianajaja Lauriann Wright kannatti uuden hoitosuunnitelman laatimista sekä kertoi, että hänen asiakkaansa työskentelee hyvän lääkäritiimin kanssa, jota hän konsultoi jatkuvasti. Samalla Wright ilmaisi huolensa yksityisyydestä Britneyn terveystietojen osalta sekä kertoi olevansa sitä mieltä, että uusi suunnitelma, lääkitys, Britneyn edistys sekä diagnoosit eivät kuulu julkisuuteen. Tämän vuoksi hän ehdottaa yksityistä istuntoa suunnitelman laatimiseen.

Tällöin Britney keskeytti keskustelun todetakseen, että hänen pitää kyllä olla sitten yhteisymmärryksessä tämän uuden suunnitelman kanssa, ettei häntä pakoteta jälleen tekemään jotain mitä hän ei halua tehdä. Hän lisää vielä, ettei hänen suurin ongelmansa ole suoranaisesti terapia kahdesti viikossa, vaan tapa, jolla he paljastavat hänet yleisölle ja paparazzille paikassa, jonne he hänet ovat jatkuvasti lähettäneet. Siksi se mitä hän haluaisi, on hyvin simppeliä; että tämä mies tulisi hänen kotiinsa ja istunnot suoritettaisiin siellä.

Britneyn äidin, Lynne Spearsin asianajaja, Gladstone N. Jones, jatkoi keskustelua lisäämällä, että arvostaa Britneyn rohkeutta ja kertoi, että Britneyn äiti kantaa suurta huolta koko tilanteesta. Samalla he halusivat varmistaa oikeudelta, että Britney tulee varmasti kuulluksi, sillä viime kerralla kun Britney oli oikeudessa hän koki, ettei häntä kuultu, eikä tätä voi tällä kertaa sivuuttaa. Siksi hän haluaa uudelleen nostaa keskusteluun Britneyn toiveen saada valita oma asianajajansa, sillä Britney on artikuloinut hyvin ja selkeästi mitä haluaa, ja Jones uskoo, että oman asianajajan valitseminen on tärkeä ensimmäinen askel, joka tulee vaikuttamaan suuresti siihen kuinka Britneyn tilanne etenee. Jones myös toivoi, ettei istuntoa päätetä ennen kuin tiedossa on selkeät seuraavat askeleet ja päivät seuraavaa oikeuden käsittelyä varten.

Istunnon julkinen osuus päättyi, kun Jamie Spearsin asianajaja Vivian Thoreen toivoi taukoa, sillä hän halusi keskustella asiakkaansa kanssa ennen kuin vastaisi Britneyn esittämiin huolenaiheisiin. Istunnon julkinen osuus päättyy.

Edunvalvontansa, mutta myös julkisuutensa vanki

Eilinen on kenties toistaiseksi suurin askel Britneyn kolmetoistavuotisen edunvalvontavankeuden aikana, ja enteilee suuria muutoksen tuulia sopimuksen tulevaisuudessa. Äärimmäisen hienoa on myös se, että Britneyn vuoksi taistellessaan Free Britney -liike on onnistunut samalla tuomaan huomiota myös yleisesti koko holhous- ja edunvalvontajärjestelmälle, jossa potentiaalisesti myös muita ihmisia hyväksikäytetään jatkuvasti. Britneyn tapauksesta poikkeuksellisen tekevät tietenkin hänen suuret varansa, sekä asema julkkiksena, artistina ja esiintyjänä.

Eilisen istunnon pohjalta voimmekin todeta, että kaikki ne asiat mitä monet ovat vuosien ajan ohittaneet pelkkänä salaliittoteoriana, ovatkin olleet täyttä totta, ja paikoitellen jopa paljon pahempaa kuin mitä olemme kuvitelleet. Tällä hetkellä muut ihmiset omistavat Britney Spearsin, ja hän maksaa heille siitä, että hänellä on ilo ja kunnia olla heidän omaisuuttaan.

On muistettava, että edunvalvonta on hyvin äärimmäinen, viimeinen oljenkorsi toimintakyvyttömille ihmisille. Vaikka olisi vaikeaa, se ei tarkoita, että tarvitsisi kuitenkaan edunvalvontaa. Ihmisellä on vapaus tehdä huonoja päätöksiä, bailata, ja olla vaikka masentunut ilman, että omat ihmisoikeudet riisutaan ja muutut jonkun toisen omaisuudeksi.

Britney on edellisen vuosikymmenen aikana julkaissut uutta musiikkia, oikeastaan kokonaisia albumeita, tehnyt kiertueita, ohjannut työryhmiä, luonut koreografioita, leijunut keikkahallien ilmassa ilman vaijereita, ja tuonut elannon lukuisille ihmisille, joillekin myös tahtomattaan. On ilmiselvää, että tätä järjestelmää ei ole rakennettu näin toimintakykyisille ihmisille.

Britneyn holhoojat – joihin hänen perheensä pitkälti kuuluu – ovat kolmentoista vuoden ajan tienanneet elantonsa Britneyn siivellä. Mikäli esimerkiksi Jamie Spears vain poistetaan sopimuksesta, hän saa kenties kävellä pois naarmuitta, mutta mikäli hänen toimistaan ja mahdollisista väärinkäytöksistään käynnistetään tutkinta, voi hän joutua todellisiin vaikeuksiin.

Edunvalvontatilanteessaan Britney on ehdottomasti uhri, joka orjuutetaan työskentelemään vaikka hän ei halua, jonka ei anneta mennä naimisiin tai saada lapsia, mennä mihin haluaa, tai tavata ketä haluaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei Britney ole pelkkä uhri, vaan myös paljon muuta. Sen lisäksi, että hän on historiallisesti merkittävä pop-ikoni sekä lahjakas esiintyjä, eilen hän myös jälleen osoitti olevansa äärimmäisen vahva nainen, jolla oli tarpeeksi rohkeutta puolustaa itseään suorasti hyvin vaikeassa tilanteessa. 

Samalla kun Britney ei ole päässyt poistumaan kotoaan, käyttämään älypuhelinta ja sosiaalista mediaa, tai pystynyt ylläpitämään ulkonäköään, me olemme analysoineet palasiksi sen miltä hän näyttää holhoajiensa omistamalla Instagram-tilillään, sekä arvioineet hänen mielenterveyttään sen perusteella. Olemme yhteiskuntana hallinneet narratiivia Britneystä siitä asti kun hän oli 10-vuotias, ja on mielestäni tärkeää, että pysähdymme nyt tarkastelemaan sitä jatkammeko sitä edelleen.

Nyt osaamme jo kritisoida sitä miten väärin kohtelimme Britneytä vuonna 2007, ja monet mediat osaavat kenties reflektoida omia toimiaan Britneyn hermoromahduksen ja heikon aseman hyödyntämisestä otsikoissaan tuona aikana. Olen kuitenkin itsekin asiasta kirjoittaessani useaan kertaan joutunut pohtimaan sitä, onko se mitä nyt kirjoitan, yhtään erilaista? Yritänkö minä edelleen hyötyä Britneyn ahdingolla? Ruodimmeko edelleen hänen vaikeuksiaan aivan samanlaisella intohimolla, mutta olemme vain käärineet kiinnostuksemme jonkinlaiseen empatian huntuun? 

Omat tarkoitusperäni tiedän, ja kirjoitan itse siksi, että uskon (vielä vahvemmin eilisen puheenvuoron jälkeen) että Britney haluaa maailman tietävän totuuden, ja kuulevan häntä. On kuitenkin tärkeää, että välillä pysähdymme reflektoimaan sitä mitä teemme, ja kysymään itseltäni, että onko se oikein. Mikäli emme tee niin, Britney on luultavasti edunvalvonnastaan vapautuessaankin vielä ikuisesti julkisuutensa vanki.

1 Comment

  • Reply Anonyymi 07/2021 at 10:02 pm

    Kaikenmaailman jengiläiset ja muut itselleen ja toisille vaaralliset kaverit vapautuu jatkuvasti linnasta ja valvonta on mitä on USA:ssa, mutta miljonääri joka tekee vieläpä töitä täytyy pitää edunvalvonnan alla? Hieman epäilyttävää. Äitini ei meinannut saada edunvalvojaa Suomessa vaikka sairastaa Alzheimeria, niin kovat perusteet sille pitää olla.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.