Penelope edustaa uudempaa trap-aaltoa, jonka harjalla William ei vaikuta olevan poikkeuksellisen innovatiivinen. Samalla jättihitti Penelopessa on kuitenkin selkeästi tarpeeksi sitä jotain, jotta se on pystynyt nousemaan kaltaisekseen ilmiöksi ja yhdeksi vuoden suurimmista hiteistä.

Vaikka Penelope julkaistiin jo helmikuussa, alkoi se nousta ihmisten tietoisuuteen hiljalleen vasta kevään mittaan. Räjähdysmäisen suosionsa Penelope saavutti lopulta kesän aikana. Sen striimit pitivät sijaa Suomen Spotifyn Top 50 -listan ykkösenä putkeen yhteensä 70 päivää, samalla rikkoen ennätyksen, jota aiemmin hallitsi Despacito. Nyt Penelope on Suomen kuunnelluin yksittäinen kappale Spotifyssa vuonna 2020.

Kuluneen vuoden aikana on toki julkaistu muitakin suuria biisejä, joista ensimmäisenä mieleen nousee esimerkiksi Elastisen ja Jenni Vartiaisen Epäröimättä hetkeekään sekä JVG:n Villi Länsi. Taisto suurimmasta uuden artistin räjähdysmäisestä noususuhdanteesta käydään kuitenkin tänä vuonna eittämättä Williamin ja Behmin välillä.

Kulunut vuosi on ollut Penelopelle ilmiömäinen, mutta tuntuu siltä, että kukaan ei oikein osaa määritellä miksi kappale on niin suosittu. Tänään yritämme selvittää miksi.

Salaperäisyys

Williamin artistibrändi tuntuu olevan jonkinlainen highly elevated tavis. Kappaleillaan kullasta, dikistä ja graindaamisesta hauraalla äänellä laulava William on artistina hämmentävä ja etäinen hahmo, joka väitetysti keksi hittinsä spontaanisti vartissa ja purkitti sen ykkösellä. Hänet nähdään lavalla usein melko flegmaattisena ja vakavana verryttelypukuun sekä aurinkolaseihin sonnustautuneena.

Samalla herkästi luotaantyötävän hahmon takaa kuitenkin pilkistelee salaperäinen ja jopa arka olemus, joka tavan tallaajallekin tuntuu tutummalta. Sieltä löytyy raumalainen vähän päälle parikymppinen tavis, nimeltään ihan vaan Ville Virtanen. Hän on jo vähän samaistuttavampi.

Penelope onnistui kasvattamaan yleisön mielenkiintoa alkuvuodesta vielä melko tuntemattoman artistin ympärillä. Kenties myös keväällä kasvamassa ollut epidemiatilanne on tarjonnut ihmisille normaalia enemmän aikaa keskittyä myös uuden musiikin löytämiseen Vaikkei William ole enää keväälläkään ollut täysin uusi artisti, tuli hän Penelopeineen ja suosioineen monelle täysin puskista. Lisäkiinnostusta ja mediahuomiota kappaleelle nosti varmasti myös Justin Bieberin ja Juice Wrldin levyillä vieraillut jenkkifeat Clever.

Kaunis melodia

Tavanomaisista hiteistä poiketen Penelopen kertosäe ei nouse muusta kappaleesta esiin erityisen erottuvasti ja tarttuvasti, vaan biisi on kokonaisuutena yhtenäistä, rentoa vaibailua, jonka flowsta huomio ei helposti herpaannu. Läpi kappaleen kulkee yhtenäinen tunnelma ja melodia, jota voisi luonnehtia jopa kauniiksi.

Tämä kirkastui itselleni erityisesti, kun törmäsin interwebsissä kappaleen viuluversiointiin, jolla korostui erityisesti Penelopen kaunis, emotionaalinen, ja jopa ylväs melodia. Ehkä kappaleen salaisuus onkin siinä, sillä kaunis melodia miellyttää monenlaista yleisöä, olipa se millaisessa paketissa tahansa.  

Penelopen koskettava melodia yhdistettynä Williamin mutkattoman herkkään äänen sävyyn lähes kumoaa kappaleen uhmakkaan ja genrelleen ominaisesti pöyhkeilevän tekstin. 

Soundin sementoituminen

Vaikka Penelope on houkutellut luokseen varmasti monenlaista yleisöä, on Williamista samalla tullut lyhyessä ajassa artistitulokas, joka nähdään kontroversiaalina hahmona, josta monen tuntuu olla vaikea päättää pitäisikö tästä tykätä vai ei. Ihmiset kun on ovat sillä tavalla hassuja, että pitävät yllättävän usein kontekstia ja ympäristön suhtautumista myöskin merkittävänä miettiessään mille puolelle joissain mielipideasioissa asettuvat. Vielä hyvinkin uunituoreesta artistista on muutenkin ollut vielä toistaiseksi vaikeaa saada otetta ja laittaa sellaiseen boksiin, jossa olisi helppo määritellä jonkinlaiset raamit sille onko kyseessä lintu vai kala. 

Williamin tuore artistius, sekä vielä hieman levällään oleva artistibrändi on herättänyt vahvoja mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Samalla kuuntelijoiden mielipiteiden vahvan jakautumisen voi kuitenkin nähdä artistille myös positiivisena asiana, sillä se tarkoittaa, että ihmisiä kiinnostaa tarpeeksi muodostaa jonkinlainen mielipide.

Penelope ei suinkaan ole Williamin ensimmäinen biisi, vaikka se nostikin Soundcloudista ponnistaneen artistin huomattavasti suuremman yleisön tietoisuuteen. Runsas puoli vuotta ennen Penelopea julkaistu debyyttisingle Demonit on myös rikkonut kultarajan, minkä lisäksi näiden kappaleiden välissä oli ehditty julkaisemaan kuusiraitainen EP sorrynotsorry ja pari muutakin sinkkua. Niillä kaikilla kuullaan Penelopeltakin tuttuja elementtejä, mutta ehkä himpun verran enemmän poppiin taipuvaisessa muodossa, sekä nuhteettomimmilla teksteillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. 

Sen sijaan Penelopella ja sitä seuranneella Shakespeare-debyyttialbumilla on otettu selkeästi siivottomampi linja, ja lähdetty sementoimaan soundia tavalla, joka kenties houkuttelee myös selkeämpää ja asialleen omistautuneempaa yleisöä flirttaillessaan aiempaa vahvemmin trapin ja muutenkin rap-kulttuurin kanssa.

Tulkinnalliset ulottuvuudet

Penelopen kontrasti korkealentoisen tekstin ja tavallaan jopa hieman surumielisen melodian välillä luo samalla kappaleeseen monitasoisuutta, joka tarjoaa mahdollisuuden kokea kappale monella eri tavalla. 

Tavallaan Penelope kuulostaa juuri siltä mitä teksti siihen tarjoaa, mutta toisaalta se kuulostaa surulliselta tilitykseltä, joka voisi kuulua esimerkiksi sellaiselle supertähdelle, jolla on mukamas kaikkea lentokoneista kauniisiin naisiin ja miljooniin rahnoihin, eikä koe tarvitsevansa keneltäkään paskaakaan, vaikka oikeasti tarvitsisi juuri sitä rakkautta ja rauhaa minkä itse torjuu. Kolme minuuttia ja neljä sekuntia tietynlaista rappioromantiikkaa, mutta ilman sitä rappiota, tai romantiikkaa – sen sijaan pelkkää verhoiltua surua.

Samanlainen fiilisten ristiriita ja konstrasti on läsnä esimerkiksi Post Malonen Rockstar -biisillä. Menestynyt kipale sekin.

Penelopen noustessa suosioon, herätti erityistä huomiota myös Williamin ilmava tapa tulkita tekstiään, sekä poikkeuksellisesti tavuttaa ja rytmittää sanoja kappaleella. Vaikka nyt moni meistä vaibailee jo tottuneesti kappaleen mukana, rajottui vielä alkukeväästä monen kuuntelijan osallistuminen muotoon tidididididiLENTOKONE. Penelope ei täysin yksiselitteisesti heti kerro kuulijalleen millä kielellä tässä nyt mennään. Se on samalla hämmentävää ja kiinnostavaa, mutta samalla monilla oli aluksi vaikeuksia saada kappaleen tekstistä mitään selvää, eivätkä kaikki aluksi edes huomaneet, että kyseessä on kotimainen artisti. 

Ehkä Penelope on vain yksinkertaisesti hyvä biisi

Ehkä kaikki tarkastelun alla olevat asiat yllä, tai jotkin seikat täysin niiden ulkopuolelta tekevät Penelopesta yksinkertaisesti vain todella hyvän biisin. Joillekin se saattaa olla vaikea sulatella, sillä jokainen hitti on yleensä aina jollekin inhokki, samalla kun se on jollekin muulle guilty pleasure, ja monelle pelkkä pleasure. 

Hittibiisin anatomia ei ole yksiselitteinen, eikä sen aina tarvitse olla monimutkainen tai innovatiivinen. Oikeastaan historiallisesti nimenomaan yksinkertaiset ja helpot kappaleet viehättävät useammin suuria massoja. Onhan Penelope kaikissa elementeissään niin anti-päällekäyvä, että siihen on helppo uppoutua monenlaisen kuulijan.

Loppujen lopuksi Penelopen suosiota ei kai voi purkaa sen enempää kuin muitakaan hittejä. Lukuisilla superhiteillä läpi viime vuosikymmenien on yhteneväisyyksiä niin kestoissa, kuin sävellajeissakin, mutta lopulta hittibiisille ei ei ole satavarmasti toimivaa kaavaa. Aiemmin onnistuneiden hittielementtien lisäksi kuuntelijat nimittäin haluavat lopulta aina kuulla myös jotain uutta, ja siksi kappaleet jotka hämmentävät, voivat myös tarjota tätä uutuudenviehätystä. 

Kenties Penelope tekeekin juuri niin.