Almost Famous on maaginen elokuva siitä millaista on olla epäcool ─ sekä siitä miltä tuntuu oikeasti rakastaa musiikkia joka solullaan.

Vuonna 1972 nuori kirjoittaja nimeltään Cameron Crowe soitti musiikkilehti Rolling Stonen toimitukseen tarjoten lehteen juttua Bob Dylanista. Artikkeli julkaistiin, eivätkä lehden editorit olleet aivan käsittäneet että jutun oli kirjoittanut vain 15-vuotias teini. 

Crowesta tuli 70-luvulla nuorin ihminen koskaan, joka oli kirjoittanut kansijutun lehteen ja matkustanut kiertueella Led Zeppelinin ja The Whon kanssa. Näihin kokemuksiin pohjautuen syntyi hänen kynästäänb vuonna 2000 julkaistu draamakomedia Almost Famous. Elokuva kertoo tarinan teini-ikäisestä Rolling Stonen journalistista 70-luvulla ja hänen matkastaan fiktiivisen Stillwater-bändin kanssa, sekä yrityksistään saada hänen ensimmäinen kansijuttunsa julkaistua.

Elokuvan kantavina teemoina jylläävät kliseisesti sex, drugs & rock’n’ roll 70-luvun Amerikassa; tuossa kultaisessa spotissa Woodstockin jälkeen, mutta ennen punk-aallon saapumista. Elokuvan kuvasto esittelee 60-luvulla syntyneen rakastavan hippiliikkeen hidasta liikehdintää kohti kapitalistista, kuuluisuudenkipeää, musiikkivideoiden ja somemarkkinoinnin täyteistä musiikkialaa, jonka tunnemme tänä päivänä.

Vaikka elokuva sukeltaa syvälle rock-musiikin ja kiertue-elämän maailmaan, sen ydin on nuoren musiikkijournalisti William Millerin kasvutarinassa. Crowen osittain omaelämänkerrallinen tarina perustuu hänen omiin kokemuksiinsa kiertueilla rock bändien kuten Pocon, The Allman BrothersBandin, Led Zeppelinin, Eaglesin ja Lynyrd Skynyrdin kanssa. Muistelmateoksessaan My Cross to Bear, Gregg Allman kertoo, että useat elokuvan tapahtumat perustuvat suoraan Crowen viettämään aikaan Allman Brothers Bandin kanssa.

Crowe on kuvaillut tätä aikaa elämästään merkityksellisenä ajanjaksona, jona hän menetti neitsyytensä, rakastui, sekä tapasi musiikillisia sankareitaan — kaikki tapahtumia, joita kuvataan myös elokuvassa tapahtuvan sinisilmäisen poikamaiselle 15-vuotiaalle William Millerille.

Elokuva sai aikanaan laajalti positiivisen vastaanoton kriitikoilta. Se ansaitsi neljä Oscar-ehdokkuutta, voitti kaksi Golden Globea, sekä voitti Grammyn parhaasta soundtrack-albumistaan. Almost Famous on toistuvasti äänestetty myös yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista, sekä yhdeksi vuosikymmenensä parhaimmista elokuvista. Sittemmin Almost Famous on onnistunut myös pitämään kulttisuosionsa ja tänään pääsemme juhlimaan sen 20-vuotissyntymäpäivää.

Elokuvassa sen keskiöön asettuva yhtye Stillwater esittää noususuhdanteessa olevaa rockbändiä, joka ottaa nuoren journalistin mukaan matkaansa, vaikkakin epäillen hieman hänen tarkoitusperiään. Stillwater on Crowen fiktiivinen luomus; yhdistelmä monia edellä mainittuja bändejä, joihin hän oli tutustunut omassa elämässään. Stillwater-niminen yhtye toki löytyy myös oikeasta elämästä, mutta elokuvan bändi ei perustunut heihin. Todellinen Stillwater sai kuitenkin korvauksen nimensä käytöstä elokuvasta.

Elokuvan käsikirjoituksen ensimmäinen esimuoto oli nimeltään Ricky Fedora. Se kertoi Ricky Fedora -nimisestä englantilaisesta rocktähdestä, joka oli löyhästi luoti brittimuusikko Peter Framptoniin pohjalta. Elokuvan inspiraatio oli David Bowie, jolle Crowe oli myös spesifisti kirjoittanut oman cameo-roolin.

Kun Austin Powers julkaistiin vuonna 1997, Ricky Fedoran käsikirjoitus kuitenkin hylättiin, sillä Austin Powers oli tehnyt keikarimaisesta brittirokkitähdestä lähinnä koomisen kuvaelman, josta Ricky Fedora tahtomattaan muistutti. Crowe päätti muuttaa käsikirjoituksen suuntaa, ja tällöin käsikirjoituksesta tulikin kertomus amerikkalaisesta Michiganista ponnistavasta bändistä nimeltään Stillwater. Samalla tarinan näkökulma muuttui aloittelevan journalistin kertomaksi tarinaksi.

Samalla Crowe joutui harmikseen luopumaan David Bowielle kaavailemastaan roolista, ja Crowe kertookin, että nähdessään Bowien viimeistä kertaa Almost Famousiin liittyvässä tapahtumassa, hän kertoi Bowielle, että koko elokuva syntyi aluksi siitä, että hän halusi vain yksinkertaisesti käsikirjoittaa roolin, jota Bowie voisi esittää. David Bowie oli kehoittanut Crowea kirjoittamaan hänelle uuden roolin, ja sitä Crowe oli ollutkin tekemässä kun Bowie menehtyi vuonna 2016.

“The only true currency in this bankrupt world… is what you share with someone else when you’re uncool.”

Elokuvan alkuperäiseen näyttelijäkatraaseen oli uumoiltu mm. Meryl Streep näyttelemään Williamin äitiä Elaine Milleriä, Natalie Portman tai Sarah Polley näyttelemään Penny Lanea, sekä Brad Pitt näyttelemään Stillwaterin kitaristia Russell Hammondia. Myöhemmin Penny Lanen rooliin päätynyt Kate Hudson oli alunperin valittu esittämään Williamin siskoa Anitaa, jota elokuvassa lopulta näyttelee Zooey Deschanel.

Kaikki loistavia näyttelijöitä, mutta iso osa Almost Famous -elokuvan taikaa on myös se, ettei sitä ole roolitettu puhkiinkulutetuilla Hollywood-kasvoilla. Sittemmin menestyksekkään uran luonut Kate Hudson oli esimerkiksi elokuvan kuvausten aikaan vain parikymppinen, ja kyseessä oli hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa. Myös pääosaa näyttelevä Patrick Fugit oli aiemmin näytellyt vain pienteattereissa, sekä pienissä TV-rooleissa. Almost Famous oli hänen ensimmäinen elokuvansa.

Onkin tavallaan hauskaa, kuinka Fugitin esittämän Williamin viattomuus ja kokemattomuus elokuvan fiktiivisessä rock-maailmassa idoliensa ympäröimänä heijastelee hänen omaa kokemustaan ensikertalaisena suuren elokuvan lavasteissa Philip Seymor Hoffmanin kaltaisten näyttelijöiden keskuudessa. Tämä oli kuitenkin tietoinen valinta myös Crowelta, joka on kertonut pyrkineensä läpi kuvausten säilyttämään Fugitin viattomuuden ja valjastamaan sen elokuvaa varten.

Itse asiassa 16-vuotias Fugit oli elokuvan luomisvaiheessa vielä niinkin nuorukainen, että kirjaimellisesti kasvoi yli kahdeksan senttimetriä kuvausten aikana, mikä johti lukuisiin roolihahmon asujen uudelleenmitoituksiin. Kuvausten loppupuolella Russell Hammondia näytelleen Billy Crudupin täytyi jopa pitää korollisia kenkiä, jotta hahmojen pituusero pysyisi johdonmukaisena elokuvan loppuun saakka. Lisäksi Fugitin äänenmurros käynnistyi kuvausten aikana, joten myös hänen muuttuva äänensä tuotti haasteita.

Kate Hudson Penny Lanen roolissa.

Elokuvan keskiössä esiintyvän Penny Lanen roolihahmo perustui myös oikeaan ihmiseen; Pennie Lane Trumbulliin ja hänen joukkoonsa naispuolisia promoottoreita, jotka kutsuivat itseään nimityksellä Flying Garter Girls Group. Rock-maailmaan heittäytynyt Trumbull tiesi kuinka viettelevä elämäntyyli voisi olla, joten hän oli asettanut itselleen etukäteen henkilökohtaisen aikarajan; kolme vuotta lukion ja korkeakoulun (17-20v) välissä. Tuon ajan hän omisti rock’n’rollille; eli, matkusteli kiertueilla ja tutustui bändeihin, managereihin, levy-yhtiöihin, promoottoreihin ja roudareihin. Parikymppisenä hän suunnitelmansa mukaisesti sulki tuon luvun elämästään, lensi takaisin kotiinsa Portlandiin, Oregoniin, palasi takaisin normaaliin elämäänsä eikä enää uudestaan avannut tuota salaista lukua nuoruudestaan.

Elokuvassa Penny Lane oli kompleksinen hahmo, joka löysi 70-luvun rock-maailmasta sekä omaa valtaa, että skenen kamalimmat puolet. Vaikka Penny Lane esiintyy toistuvasti jopa koko elokuvan cooleimpana hahmona, pilkahtelee sen kaiken cooleuden alta kuitenkin myös paljon surua ja haavoittuvaisuutta. Se osuu suoraan ytimeen elokuvassa, jonka yksi kantavista teemoista on käsitys cooliudesta. Siksi Penny Lane onkin Almost Famous -elokuvan sydän.

Elokuvassa esiintyykin paljon ongelmia liittyen siihen miten naiset siinä esitetään, mutta samalla se on myös todenmukainen kuvaelma aikansa skenestä. On hyvä muistaa, että kyseessä on kaksikymmentä vuotta sitten julkaistu elokuva, joka lisäksi perustuu aikaan kolmekymmentä vuotta sitäkin aikaisemmin. Yksi isoimpia muutoksia elokuvaa adaptoidessa musikaaliformaattiin, joka nähtiin lavalla San Diegossa viime vuonna, onkin ollut sen ongelmallisimpien kohtien hiominen tarinasta. Pois oli tietoisesti häivytetty viittaukset kyseenalaisen nuorista roolihahmoista, ekstriimimmät esimerkit naisten kyseenalaisesta kohtelusta, sekä kohtaus jossa William suutelee tajutonta Penny Lanea.

Kaiken kaikkiaan; vaikka Almost Famous sijoittuu tarinana spesifiin aikakauteen ja kulttuurin osa-alueeseen, on se elokuvana ajaton. Sitä ei vain katsota, vaan siihen heittäydytään, ja siellä oikein marinoidutaan kunnolla. Almost Famousin tunnelma on vielä 20 vuotta myöhemminkin yhtä maaginen kuin vuosituhannen vaihteessa, ja ennen kaikkea; sen sydämessä sykkii aito rakkaus musiikkiin. 

“Movie critics have said that this kind of life never existed in the music business, but it really did… in 1973. If you were not alive at that time, it might be hard to fathom. It was post-Woodstock and pre-Punk. Men loved women and women loved men. It was the last decade of innocence in rock and roll.” ─ Pennie Lane Trumbull

Tsekkaa myös:

• Rolling Stone, Almost Famous’ 20th Anniversary Reunion Roundtable
• Podcast; Origins with James Andrew Miller