Tänä kesänä tapahtumien oli määrä vaieta, mutta Suvilahdessa nähdäänkin kesän aikana livemusiikkia, elokuvanäytöksiä ja muita erikoissisältöjä turvallisesti, viranomaisohjeistuksia noudattaen.

Kävin viikonloppuna Suvilahden kahdessa ensimmäisessä Suvilahti Summer -musiikkitapahtumassa tutkailemassa miltä voisivat näyttää vastuullisesti toteutetut pandemia-ajan keikat. Ensimmäisten tapahtumien esiintyjinä nähtiin Evelina, sekä Anssi Kela.

Suvilahden tapahtumapaikan maksimikapasiteetti yleisölle on 450 henkilöä. Alueella toimiminen ei kuitenkaan tällä kertaa ole aivan yhtä vapaata kuin mihin on aiemmin totuttu, vaan tarpeetonta liikkumista alueella kuuluu välttää. Lisäksi alueella olevat kalusteet, WC-tilat sekä myös henkilökunnan tilat siivotaan ja desinfioidaan useita kertoja päivässä, eikä tapahtumassa hygieniasyistä ole narikkaa.

Suvilahden suurelle asfalttialueelle on levitetty neliön muotoisia nurmimattoja, jotka rajaavat jokaisen pöytäseurueen oman alueen. Näiden pöytäseuruekohtaisten alueiden koko on 4-9 m2 riippuen ryhmän koosta. Nurmimattojen päälle on asetettu pitkät puupenkit ja pöydät, joista jokaisista löytyi alueen toimintaohjeet, sekä käsidesi. Myös sisäänkäyntien yhteydestä löytyvät käsidesipisteet. Pöytäpaikkoja tapahtumaan myydään 2-6 hengelle, ja pöytien väliin on varattu ilmatilaa kolmen metrin verran. Tapahtuma-alue on siis kauttaaltaan äärimmäisen väljä. Käytännössä kuin todella laajalle alueelle levitetty terassi.

Jonottaminen alueelle on ohjeistettu ja vähintään kahden metrin turvavälit merkitty alueelle, kuten esimerkiksi anniskelutiskin edustalle jonotusta varten. Jonoa ei kuitenkaan juuri pääse syntymään; ei porteille, eikä anniskeluun. Kaiken kaikkiaan alueella on hyvin väljää.

Tämä on tietenkin esteettisesti äärimmäisen omituista ja tuntuu muutenkin kummalliselta. Onhan konsertit ja festarit totuttu aiemmin kokemaan ihmismassojen keskellä, jatkuvasti muita ihmisiä kohdaten. Polttava kysymys onkin, että pystyykö tällä tavalla vastuullisesti tuotettu tapahtuma tarjoamaan sen saman ainutlaatuisen, lämpimän energian mitä aiemmin totutut sata- jopa tuhatpäiset yleisömeret ovat pystyneet tarjoamaan sekä artisteille, että yleisölle.

Ja vastaus on, että ei tietenkään pysty.

Mutta samalla tämä on parasta mitä meillä voi keikkarintamalla olla juuri nyt.

Keikkalavan takaseinälle pystytetty suuri screeni varmistaa sen, että kaikissa pöydissä keikan seuraaminen on näkyvyyden osalta helppoa. Samalla suuri screeni tiedottaa myös tärkeitä hygieniaohjeita esimerkiksi käsien desinfioimisen, sekä oikeaoppisen yskimisen tiimoilta.

On lämmin kesäilta, aurinko on hiipumassa pilvettömältä taivaalta hiljalleen Sörnäisten rantatien rakennusten taakse. Suvilahti Summer -tapahtumasarjan avaa ensimmäisenä keikkailtana Evelina. Sen lisäksi, että keikkaolosuhteet ovat jo valmiiksi typistetyt, myös keikan äänitasot on asetettu normaalia hiljaisemmalle. Sen lisäksi, että itse tapahtuma on esteettisesti väljä ja paljas, on siis myös itse keikka monella tapaa riisuttu.

Tuo väljä, paljas, raaka tilanne asettaa sekä yleisön, että artistin omituiseen tilanteeseen, jossa kumpikaan ei yksinkertaisesti ole ollut ennen. Musiikki on niin hiljaisella, että pöydissä on helppo seurustella, eikä sen yli tarvitse huutaa. Toisaalta väljä asetelma jättää samalla myös yleisön todella paljaaksi, ja vaikuttaa väistämättäkin artistin ja yleisön väliseen yhteyteen. Nyt ei ehkä stage divata tai tehdä wall of deatheja, mutta esiintyvän artistin kanssa keskustelu on poikkeuksellisen helppoa. Siinä missä festareilla oma spontaani ilon kiljahdus on vain yksi huudahdus yleisössä, Suvilahti Summerin tyylisissä tapahtumassa jokainen erottuu helposti ja nopeasti yleisöstä, ja katseet kohtaavat artistin kanssa hyvinkin helposti.

Oudossa tilanteessa arkailevat kaikki, ja keikkojen alussa pöytäalueille orientoituminen vaatii ehkä useilta hieman ajatustyötä. Mitä pidemmälle keikka kuitenkin etenee, sitä enemmän kaikki tuntuvat rentoutuvan ja saavan jonkinlaisen otteen tilanteesta. Loppua kohden ihmiset ovat jo osanneet ottaa oman vihreän neliönsä kokonaisvaltaisesti käyttöönsä, tanssahtelevat, taputtavat, laulavat ja pomppivat innoissaan pöydillä, joista järjestyksenvalvojat käyvät heidät pian ohjeistamassa alas. Kaikessa omituisuudessaan aurinkoisessa kesäillassa on ripaus sitä riemua, valoa ja vapautta, mitä oli joskus silloin kun kaikki oli vielä ihan tavallista.

Tällä hetkellä tuntuu utopistiselta ajatella, että vielä koittaisi uudestaan se päivä kun sata tuhatta ihmistä kokoontuu yhteen paikkaan nauttimaan musiikista. Samalla tämänhetkinen linjaus on, että heinäkuusta lähtien yli 500 henkilön yleisötapahtumat sallitaan taas. Tapahtumilta vaaditaan kuitenkin erityisjärjestelyitä, kuten mahdollisuus eristää katsomolohkot toisistaan. Esimerkiksi elokuussa järjestettävät Blockfest ja Weekend Festival eivät vielä ole virallisesti tiedottaneet peruuntumisestaan, vaikka tuntuisi kummalta ajatella esimerkiksi ulkomaalaisten esiintyjien saapuvan jo alle kahden kuukauden päästä Suomeen ja festareiden toteutuvan normaalisti.

Suvilahti Summer, tai muut mahdollisesti jatkossa nähtävät pandemian suhteen vastuullisesti tuotetut tapahtumat eivät ole kuten ne keikat, joita me olemme koko kevään kaivanneet, eivätkä ne ole kuten ne festarit, joiden peruuntumista olemme sureneet. Se on jotain uutta mitä tähän maailman tilaan on sopivaa soveltaa, ja ensimmäinen yritys sitä uutta normaalia, mitä pandemian jälkimainingeissa meistä jokainen joutuu hakemaan. Vaikkei tapahtuma ole sellainen konsertti tai festari mihin olemme tottuneet, se on kuin aurinkoinen kesäpiknik-ilta hyvän ystäväporukan ja livemusiikin parissa. Ja sehän ei ole yhtään hassumpaa.

Tulevat Suvilahti Summer -tapahtumat täältä: suvilahtisummer.fi