Tämän kevään yksi timanttilöytö on itselleni ollut jenkkiläinen K.Flay. Musiikissaan hän yhdistelee indie pop rockia, rappia, sekä alternatiivista hip hopia. Mutta kuka on K. Flay?

K. Flay – oikealta nimeltään Kristine Meredith Flaherty – kasvoi Yhdysvalloissa, Illinoisissa. Ollessaan 7-vuotias hänen vanhempansa erosivat, ja hänen äitinsä meni pian uusiin naimisiin, mikä toi K. Flaylle uuden perheen ja sisaruksia. 14-vuotiaana hänen isänsä menehtyi, ja monet hänen kappaleensa ovatkin tribuutti menehtyneelle isälle, joka soitti kitaraa ja rakasti musiikkia laajasti yli erilaisten genrejen. 

K. Flay aloitti psykologian ja sosiologian opiskelut Kaliforniassa vuonna 2003, ja tapasi yliopistoaikanaan lukuisia ihmisiä, joiden on myöhemmin kertonut vaikuttaneen musiikilliseen tyyliinsä. Myös K. Flayn musiikkiura alkoi samoihin aikoihin kun hän aloitti opintonsa Kaliforniassa. Hän tuolloin uskoi, että useimmat hip hop -hitit radiossa olivat yksinkertaisia, misogynistisiä ja kaavamaisia, ja alkoi siksi kehuskella ystävilleen, että voisi ihan hyvin kirjoittaa samanlaisia kappaleita itse. 

Pian syntyikin kappale nimeltä Blingity Blang Blang, joka oli hävyttömyyksillä kuorrutettu matalan budjetin rap-parodia. Kirjoitettuaan kyseisen biisin ja esitettyään sitä myös muille, K. Flay tajusi oikeasti nauttivansa musiikin kirjoittamisesta ja nauhoittamisesta. Hän jatkoi tuon maailman tutkimista ja erilaisten juttujen kokeilemista tietokoneella, ja julkaisi lopulta itse tuottamansa Suburban Rap Queen -mixtapen vuonna 2005, sekä alkoi esittämään sen kappaleita myös laajemmin livenä. 

K.Flay jatkoi mixtapejen, sekä EP-levyjen julkaisua, ja teki sopimuksen RCA Recordsin kanssa vuonna 2012. Heidän kauttaan K.Flay julkaisi kaksi EP:tä, mutta lähti jo vuotta myöhemmin näkemyserojen vuoksi. Samalla hän jätti jälkeensä yli 60 biisiä, jotka hän oli kirjoittanut ollessaan RCA Recordsin alla, mutta joihin ei enää omistanut oikeuksia. Sen jälkeen K.Flay jatkoi uuden musiikin julkaisemista itsenäisesti, ja tuntui erityisen tärkeältä, että tulevat projektit olivat itselähtöisiä ja DIY-henkisiä.

Itsenäisesti julkaistu Life as a Dog nousi Billboardin Rap Albums -listan sijalle 14, ja K.Flay myös teki keikkoja ahkerasti albumin tiimoilta. Sittemmin hän on julkaissut jatkuvasti musiikkia sekä itsenäisesti, että nykyään Night Street Recordsin kautta, sekä kiertänyt keikkalavoja.

Maaliskuussa 2019 K.Flay tiedotti työstävänsä kolmasta studioalbumiaan, ja julkaisi siltä ensimmäisen sinkkunsa Bad Vibes. Se taisikin olla ensimmäinen biisi, joka päätyi minunkin tutkalleni ja herätti mielenkiintoni. Myöhemmin julkaistu This Baby Don’t Cry viehätti särmällään sen verran, että otin artistin tehoseurantaan.

Uudella Solutions-albumilla hip hop on jäänyt taka-alalle vain kevyeksi vivahteeksi ja fokus on selkeästi alternatiivisessa popissa. Aiemmissa julkaisuissa voimakkaammassa asemassa ollut rap on uudella albumilla lähinnä tehokeino, joka nousee esiin vain aika-ajoin, ja manifestoituu aiempaa melodisempana. 

Lyyrisesti albumi on vahvasti kiinni tässä ajassa, ja mukailee ajankohtaisia aiheita erilaisista yhteiskunnan asettamista paineista, sekä niiden ratkaisemisesta. Lisäksi läsnä ovat vahvasti K.Flayn perhesuhteet ja albumilla viitataan useasti sekä edesmenneeseen isään, että esimerkiksi uusperheen tuomaan siskoihin kappaleella Sister. 

Hiljattain pinnalle nousevien uraauurtavien artistien, kuten pioneerinomaisen Billie Eilishin suuren soundin rinnalla Solutions ei ehkä tarjoa mitään radikaalin vaikuttavaa, mutta on kaikessa rennossa kepeydessään, kokeilevuudessaan ja yksinkertaisuudessaan ihaninta juuri nyt. 

Albumin timantit: This Baby Don’t Cry, Bad Vibes, Good News