Ed Sheeran onnistui tuomaan suurelle lavalle pienen pubikeikan tunnelmaa. Tavallisuus on kaunista, mutta onko se tarpeeksi?

Tällä viikolla Helsinkiin rantautunut Ed Sheeranin Divide-maailmankiertue on jatkunut jo yli kaksi vuotta. 2017 Italiasta startannut kiertue päättyy ensi kuussa Britteihin, eli Suomen keikalla jo viedään viimeisiä. Päättyessään kiertue on kattanut 260 yksittäistä keikkaa.

Suomessa Ed Sheeran soitti Malmin lentokentällä sekä tiistaina, että keskiviikkona. Itse olin paikalla tiistaina, joka oli loppuunmyydyn keskiviikon lisäksi järjestetty “kakkoskeikka.” Tiistaina paikalla oli 48 000 ihmistä, ja keskiviikkona jopa 60 000 kuulijaa. Keskiviikon keikan liput myytiin loppuun 20 minuutissa.

Kyseessä on Fullsteamin mukaan Suomen suurin konserttitapahtuma koskaan. Aiemmin ennätystä piti U2, joka konsertoi Helsingin Olympiastadionilla kahdesti vuonna 2010.

Keikka alkaa tasan tarkkaan ajallaan, ja taustanäytöistä yleisö näkee kuinka Ed Sheeran kävelee backstagella kohti lavaa. Videon johdattelun mukaisesti hän sitten kävelee portaat ylös lavalle ja siinä hän sitten seisoo. Farkut jalassa, musta t-paita päällään. Nostaa kitaran käteensä ja alkaa soittaa. Aivan noin vain. Ei mitään sen kummempia intronauhoja tai räjähdysmäisiä entranceja. 

Kolossaalisen lavansa katveessa Ed Sheeran viihdyttää kansaa kaksi tuntia täysin omavoimaisesti. Mukana ei ole taustabändiä, tai muutakaan ylimääräistä, vaan Sheeran soittaa kappaleensa täysin yksin kitaransa ja loopperipedaalinsa avulla. Keskiössä ovat vain musiikki, yhteislaulu, sekä vihdoin Suomeen saatu Ed Sheeran. Samalla aurinko laskeutuu Malmin horisonttiin värjäten taivaan punertavaksi.

Se on upeaa. 

Tai, se voisi olla tosi upeaa. Valitettavasti yleisö tuntuu olevan poikkeuksellisen hiljainen, ja vaisu vastaanotto verottaa myös tunnelmasta. Anniskelualueella herkimpiä ja pelkistetyimpiä kappaleita ei edes kuule puheensorinan ja bajamajojen ovien paukkeen läpi. 

Olen väkisinkin jotenkin hämmentynyt siitä, että näin iso ja odotettu artisti ei herätä yleisössä sen suurempaa volyymireaktiota. Spontaania yhteislaulua ei juuri kuulla, ja jopa yleisöä huudatettaessa vastassa on kiusallinen hiljaisuus.

Jäin pohtimaan mistä tämä voisi johtua. Onko artistin väistämätön tehtävä ja vastuu saada yleisö villiintymään? Tai onko yleisöllä jokin vastuu olla mukana meiningissä? Tarvitseeko hyvällä keikalla olla aktiivinen? Voiko hyvä keikka olla myös hiljainen? En ole vielä keksinyt vastausta näihin kysymyksiin, mutta koin, että vaisun yleisön vuoksi se jokin pieni ripaus taikaa tuntui puuttuvan, ja se jäi harmittamaan.

Ed Sheeranin pelkistetty tavallisuus hurmaa jo pelkällä olemassaolollaan, mutta ei tunnu täysin kantavan kaksituntisen setin läpi. Kappaleet, jotka ovat alunperin hurmanneet yksinkertaisen suloisella nerokkuudellaa, alkavat yhden miehen bändille sovitettuina muistuttaa liikaa toisiaan.

Alueen keskivaiheilla moni yleisössä on keskittynyt fiilistelemään, ja kaikkien huulet liikkuvat tuttujen kappaleiden tahtiin. Eturivissä pitkään jonottaneet fanit nyyhkyttävät Sheeranin astuessa lavalle, sekä lempparibiisiensä alkaessa. Monille Sheeranin keikan saaminen Suomeen oli äärimmäisen tärkeä tapahtuma.

Keikan loppupuoliskolla kappaleet alkavat hiljalleen yksi toisensa jälkeen herkistää yleisöä hentoon yhteislauluun. Myös artisti tiedostaa taitekohdan keikassaan, ja toteaa, että kaikki tähän asti on ollut vain äänen lämmittelyä, ja nyt on aika ryhtyä laulamaan kunnolla. I See Fire, Thinking Out Loud ja Perfect saavat parit halailemaan toisiaan, ja yleisön laulamaan yhdessä.

Ilta päättyy hieman vauhdikkaammissa merkeissä, kun Sing jättää yleisön laulamaan Sheeranin poistuessa lavalta. Kun hän palaa, kuullaan vielä maailman striimatuin biisi (Spotify) Shape Of You. Illan päättää You Need Me, I Don’t Need You, jonka aikana Sheeran intoutuu aiempaa enemmän juoksemaan ympäri lavaa rap-voittoisen kappaleen mukana.

Tällaisia vauhdikkaampia hetkiä olisin keikalle toivonut enemmänkin, sillä Sheeranin taitava kyky yhdistellä genrejä kiinnostavalla tavalla on se, joka sai minut aikoinaan artistista kiinnostumaan. Keikalle se toi myös paljon kaivattua positiivista ärsykettä balladiputken perään. 

Vaikka Sheeran on jättiläismäinen artisti, joka vetää Helsingin Malmille Suomen isoimmat konserttitapahtumat, onnistui Sheeran silti tuomaan suurelle lavalle pienen pubikeikan tunnelmaa. 

Pubitunnelma onkin relevantti aspekti Ed Sheeranin brändissä, sillä hänen menestystarinansa alkoi Britanniasta, jossa hän aloitti uransa katusoittajana, sekä pubikeikoilla. Ed Sheeran tuntuu läheistyttävältä ja hänellä on taito tehdä mutkatonta poppia, johon on helppo samaistua. 

Tuon taidon tuoma menestys ei kuitenkaan ole ollut mikään vahinko. Aamunsa Ed Sheeran aloittaa  tarkistamalla viimeisimmät myyntiluvut, sekä valitsee kiertuidensa konserttipaikoiksi sellaisia paikkoja, missä ei ole vielä niin suosittu. Sheeran on kova mies taktikoimaan, ja mikäs siinä.

Ed Sheeranin täydellisessä tavallisuudessa on silti jotain todella kaunista.

These images are protected with copyright, do not use, repost or reproduce without permission.

Settilista

Castle on the Hill
Eraser
The A Team
Don’t / South of The Border
Dive
Bloodstream
I Don’t Care
Tenerife Sea
Lego House / Kiss Me / Give Me Love
Galway Girl
I See Fire
Thinking Out Loud
Photograph
Perfect
BLOW
Sing

—————

Shape Of You
You Need Me, I Don’t Need You