Vuonna ’99 huippusuosioon sinkoutunut Tiktak vietti tänä keväänä 20-vuotissynttäreitään. Komean tasaluvun kunniaksi yhtye tarjosi eilen faneilleen ainutlaatuiset jättibileet Helsingin Hartwall Areenalla.

Joku voisi sanoa, että Tiktakin jännityksen ja vaarallisten tilanteiden puute olisi tolkuttoman tylsää (ja samasta asiasta paasaan aina yleensä minäkin), mutta kerrankin olen sitä mieltä, että juuri tämä turvaton mutkattomuus on se mikä Tiktakissa on aina ollut kaikkein parasta. Tiktak on musiikkina niin ihanan vaivatonta, ja siksi myös bändin musiikki kestää mainiosti aikaa. 

Kirjoitin alkuvuodesta siitä, kuinka Britney Spears tarjosi Baby One More Timen julkaisunsa aikaan nuorille naisille kovasti kaivatun, simppelin ja samaistuttavan esikuvan. Häntä edeltäneet idolit kuten Spice Girlsit tuntuivat uskomattomilta taikaolennoilta ja Whitney Houstonin, tai Madonnan kaltaiset tähdet taas tavoittamattomilta superdiivoilta. Tiktakissa oli siinä mielessä samaa vikaa Britneyn kanssa, että myös he tuntuivat inhimillisiltä ja tavoiteltavilta esikuvilta, sellaisilta joissa on helppo nähdä hieman itseään. 

Lisäksi oli kullanarvoista, että samaistuttavuudestaan huolimatta Tiktakiin ei kuitenkaan lähdetty hakemaan päälleliimatusti samaistumispintaa luomalla bändin jäsenistä tyttöbändi-stereotyyppejä joihin jokainen voisi samaistua, kuten esim. Spaissareissa. Sen sijaan Tiktakin jäsenet olivat juuri niin ihania ja cooleja kuin olivat, ihan kaikessa tavallisuudessaan.

Myöskään seksi edellä ei nuorta (onneksi) Tiktakia mielestäni puskettu eteenpäin. Osa jäsenistä oli tuolloin vasta 13-vuotiaita eli hyvä niin, mutta nykyajan musiikkimarkkinoilla ei sekään olisi välttämättä ollut mikään este. Tiktak oli turvallinen, mutta upea, ja oli ennen kaikkea todella tärkeää, että bändi samalla näytti kuinka miesvaltaiseen bänditoiminnan saralla myös naiset tietenkin osaavat itse tehdä ja soittaa. Tiktak ei ollut pelkkä ryhmä laulajia, vaan ryhmä kokonaisvaltaisia muusikoita, jotka lauloivat yksinkertaisista aiheista, joihin myös minun oli kasvavana teinityttönä helppo samaistua, ja jotka ovat tärkeitä vielä tänäkin päivänä; ystävyys, ihastuminen sekä tietyllä tapaa myös rohkeus. 

Vasta näin aikuisiällä näistä samoista teksteistä on ehkä alkanut nousta itselleni yhä vahvemmin esiin se, kuinka paljon Tiktak oikeasti painotti musiikissaan itsenäisyyttä, sitä miten tärkeää on olla oma itsensä, pitää läheiset lähellä, mutta jättää toksiset ihmiset omaan arvoonsa ja ennen kaikkea pitää myös kiinni siitä omanarvontunteestaan.

On kuitenkin todettava, että Tiktak ei koskaan kuitenkaan ollut pelkästään naisille. Myös Hartwallin yleisössä nyt 20 vuotta myöhemmin näkyy kirjavaa väkeä niin sukupuolen kuin muutenkin yleisolemuksensa puolesta. Tiktak on aina kuulunut ihan kaikille, vähän samalla tapaa kuin myös uransa muutama vuosi sitten päättänyt PMMP.

Tiktak olisi voinut olla hyvin erilainen, jos se olisi pompahtanut pinnalle vasta vuonna 2019. Onneksi bändin kulta-aika oli kuitenkin silloin kuin oli, ja saimme nauttia Tiktakista juuri sellaisena kuin se oli. 

Parasta on kuitenkin, että vuonna 2019 on Tiktak edelleen ihan pirun kovassa livekunnossa. Vaikka Tiktakin hetkellinen paluu on hurmiollisen ihastuttava ja pistää hymyilemään, siinä ei ole mitään vitsinomaista tai typerää. Hartwallin lavalla soitti edelleen kuusi raudankovaa ammattilaista. Tänä perjantaina Tiktak kuulosti vielä askelta raskaammalta, ikään kuin alleviivaten sitä kuinka tosissaan tässä nyt ollaan – ja silti niin ihanan luontevan huolettomasti.

Settilista

Sankaritar
Lähdetään tänään
Rannaton
Paha sana
Jotain muuta
Kyyneleet
Samantekevää
Kuka vaan
Jää
Ympyrää / Mutta mä rakastan sua / Näkymätön nainen / Häiritsen sinua
Miten onni korjataan
Sekoitat mun maailman
Leijailen
Tuuleksi taivaanrantaan
Kids in America (Kim Wilde -cover)
Minne vaan
Lopeta
Satuprinsessa
Tänä yönä taivaaseen
Heilutaan