Disco Ensemble päätti 22-vuotisen uransa viime viikolla Helsingin Tavastialle. Nyt kun olen hiljalleen alkanut käsitellä tätä tuskallista eroprosessia, tahtoisin nyt purkaa traumaani muutamalla sanalla.

Disco Ensemble näki päivänvalon ensimmäistä kertaa vuonna 1996 Ulvilassa. Silloin Nintendo 64 julkaistiin, prinssi Charles ja prinsessa Diana erosivat, ja Spice Girlsien ensimmäinen albumi julkaistiin, nostaen Wannaben listojen ykköseksi. Itse olin silloin 5-vuotias.

Bändi julkaisi ensimmäisen albuminsa Viper Ethics kuitenkin vasta vuonna 2003. Sitä seurannut kakkoslevy First Aid Kit oli Disco Ensemblen läpimurtolevy, joka jätti lähtemättömän jälken oman sukupolveni ruutu-Vans-nuoriin. Englanninkielinen, alternative rock ei ole ollut Suomessa koskaan erityisen menestyksekästä ja pitkäikäistä, mutta Disco Ensemble oli siinä poikkeus. Bändi soitti ihanaa musiikkiaan ympäri maat ja mannut aina Warped Tourillakin asti.

Disco Ensemble oli täynnä adrenaliinia ja tunnistettavaa, poikkeuksellista, raakaa energiaa, joka purkautui erityisen räjähdysmäisesti etenkin bändin keikoilla, joista Disco Ensemble tullaan varmasti erityisesti muistamaan. Rehellisesti uskon, että Disco Ensemble saattaa olla maailman ainoa bändi, joka ei ole koskaan soittanut huonoa keikkaa.

Pitkän uran tehnyt nelikko olisi hyvinkin voinut poistua takavasemmalle isommallakin areenalla. Tyylilleen uskollisesti Disco Ensemble nähtiin viimeiset kerrat kuitenkin tuttuun tapaan hikisellä klubilla. Viimeisinä iltoina kuultiin merkittävimmät kappaleet yhtyeen uran varrelta. Bändiä katsomaan saapui Tavastian yhdeksälle viimeiselle keikalle yhteensä n. 7200 kuuntelijaa. Minä yksi heistä.

Kiitos, Disco Ensemble. Olit paras.

Settilista