Noin viikon biisit esittelee tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin hiljattaisia suosikkeja.

Billie Eilish – when the party’s over

Kerroin täällä jo aiemmin vasta löytäneeni Billie Eilishin, joka nousi välittömästi tämän syksyn suosikikseni. Uusi biisijulkaisu when the party’s over ei ainakaan muuttanut tätä asiaa. Päinvastoin se syvensi rakkauttani entisestään, ja voisin kuunnella tätä herkkää kuiskailua tuntitolkulla. Kiitos universumi, että annoit meille Billie Eilisin.

eetu – MÄ EN MENIS TAKAS

Eetun toistaiseksi julkaistut kaksi kappaletta edustavat jonkinlaista uutta aaltoa suomalaisessa popissa, jolle ei ehkä ole olemassa vielä oikeaa termistöä. MÄ EN MENIS TAKAS kuulostaa mielestäni tulevaisuuden nostalgisoinnilta, vaikka siinä se ajatuksena kumoaa itse itsensä. Kuulostaa silti.

Aiemmin julkaistu BAE edusti ehkä vielä modernimpaa äänimaailmaa, siinä missä taas MÄ EN MENIS TAKAS kanavoi kaikessa moderniudessaan myös jotakin äärimmäisen perinteistä, suomalaista ja yksinkertaista. Tavallaan kappaleen musiikkivideo (alla) kuvastaa tätä täydellisesti. Keskellä peltoa Eetu piehtaroi digitalisoituneena, välkkyen kuin epilepsiakohtausta enteilevä kuvanäyttö.

Omien kappaleidensa lisäksi Eetua on aiemmin kuultu Kauniit ja Uhkarohkeat -kokoonpanossa, sekä Ellinooran balladissa Bäng Bäng typerä sydän ja Hank Solon hitissä Söpö. Eetun kokopitkä soolodebyytti julkaistaan näillä näkymin ensi vuonna.

TIPPA – Polta se pois

Tippa T, nykyisemmin pelkkä Tippa teki tänä vuonna ison tyylimuutoksen ja siirtyi aiemmin signatuurista provosoivasta rapistaan orgaanisemman ja kokeilevamman musiikin pariin. Silloin rapin rinnalle lupailtiin myös kitarivoittoisia soundeja, ja olin itse hyvin kiinnostunut siitä. Muutenkin Tipan “brändimuutos” tuntui raikkaalta ja helpottavalta tuulahdukselta. 

Näitä Tipan uuden aikakauden biisejä on julkaistu nyt kolme. Ensimmäinen, Satutat mua menestyi hyvin ja nousi listojen kärkeen. Oli myös itselläni kovassa soitossa. Toinen, yhdessä JVG:n kanssa julkaistu Roska silmäs oli hellyyttävä tarina toksisen maskuliinisuuden kuristusotteessa olevista miespalleroista, joille itkeminen on joskus vähän vaikeaa, sekä samalla tasapainoinen siirtymä kohti yhä orgaanisempaa soundia.

Luonnollisesti, sitä seurannut nyt julkaistu Polta se pois onkin toistaiseksi popein näistä kappaleista. Kitaravoittoisesti alkava raita toki ottaa kitaran kaveriksi myös biittejä, mutta on lopulta aika rehti poppibiisi. Se ei ole mielestäni huono asia, päinvastoin. Olen huomannut odottavani julkaisu julkaisulta enemmän sitä mitä Tippa meille seuraavaksi tarjoaa.

Ina – Lie to me

Kitaravoittoisuudesta puheenollen, mites tämä. Siis olen aivan rakastunut tämän kappaleen kitaran näppäilyn ja Inan samettisen pehmeän äänen muodostamaan liittoon. Tätä on helppo kuunnella loopilla noin kymmenen kertaa putkeen. Syysiltojen pimetessä Ina on muutenkin ollut kovassa soitossa tässä taloudessa.

Noin viikon biisit 2018

Noin viikon biisit esittelee uutta musiikkia, varteenotettavia tulokkaita, sekä muita Musiikkiblogin tämän hetken suosikkeja. Soittolista päivittyy perjantaisin, ja postaussarja noin kerran viikossa, eli silloin tällöin, eli emme oikeastaan osaa sanoa milloin. Seuraa soittolistaa Spotifyssa tästä.