Noin viikon biisit

Noin viikon biisit #42

Noin viikon biisit esittelee tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin hiljattaisia suosikkeja.

 

Syksyn esipuhe

Nyt on kuulkaas asia niin, että tässä on pari viikkoa hurahtanut sellaisessa kiireessä, etten ole edes aivan varma mihin olen menettänyt kaksi viikkoa elämästäni. Tätä se kuitenkin taitaa olla aina kesän jälkeen; kesällä pöytälaatikkoon jätetyt työtehtävät odottavat lomilta palaajaa ja lisäksi kaverina on vino pino uusia juttuja mitkä pitäisi saada sykliin mukaan. Kohti lokakuuta siirtyessä alkaa onneksi jo hieman helpottaa, ja on hetki aikaa pureutua siihen minkälaista musiikkia tässä on, tai siis ei ole ehtinyt kuuntelemaan.

Kävipä niinkin hassusti, että koko soittolista oli jotenkin tyhjentynyt itsestään jossain välissä, kuin itsekin tehden pienen puhdistuskuurin kesän rientojen jälkijunassa. Sinne menivät sitten koko vuoden valikoidut biisit savuna ilmaan. Spotifyn käyttäjätukeen lähtikin äärimmäisen hätäinen avunhuuto otsikolla SOS. Kappaleet saatiin kuin saatiinkin palautettua, olkoon tulevaisuus suotuisampi.

Tässä nyt sitten kuitenkin Musiikkiblogin vuosisoittolistalle lisäämäni kappaleet muutaman viikon ajalta, sekä omat suosikit niistä. Muistakaahan, että Noin viikon biisit päivittyy Spotifyhin perjantaisin – silloinkin kun tämä blogi ei ehdi, ja siis silloin kun ne eivät ole kaikki kadonneet.

Soittolistan voit ottaa seurantaan tästä.

 

Pyhimys – Mulkut

Minuun iskeneet Vain Elämää -vedot olen yleensä jättänyt tämän postaussarjan ulkopuolelle ja lisännyt sen sijaan vain vuosisoittolistalle. Nyt on kuitenkin ihan pakko tehdä poikkeus, sellainen veto nähtiin Hirvensalmen Satulinnassa hiljattain.

Pyhimys on ollut raikas tuulahdus Satulinnassa, vaikka ei ehkä uskoisi. Lähtökohtaisesti Pyhimyksen sijoittaminen näin yltiöpositiivisen imelään formaattiin tuntuu kauhistuttavalta. Sattumalta juuri siksi se toimii. Pyhimys on lempeästi rikkonut osallistumisellaan Satulinnan äärimmäisyyksiin kiilloteltuja rakenteita.

Eivätkä ne ole ainoat rakenteet joihin Pyhimys on kajonnut. Ellinooran päivänä Pyhimys otti käsittelyynsä Ellinooran kappaleen Nartut, ja se vaihtui muotoon Mulkut. Tulkinnassaan Pyhimys sanailee valkoisen heteromiehen näkövinkkelistä nokkelasti vallitsevasta setämieskulttuurista, sekä toksisesta maskuliinisuudesta. Iso peukku!

 

Avril Lavigne – Head Above Water

Avril Lavignen Let Go oli yksi ensimmäisistä omistamistani levyistä. Siitä on kulunut nyt 16 vuotta (herranjestas) ja muutenkin tultu pitkä matka. Avril Lavigne katosi julkisuudesta vuosia sitten, ja on kertonut syyksi borrelioosin eli Lymen taudin, joka voi aiheuttaa oireita mm. keskushermostossa ja nivelissä. Biisijulkaisunsa yhteydessä Avril Lavigne onkin kampanjoinut aktiivisesti taudin puolesta.

Ensikuulemalta ajattelin, että Head Above Water on tylsä. Eihän se ole sellaista räikeää Avrilia, jonka opimme tuntemaan jo aikoinaan Sk8ter Boin kaltaisilla hiteillä. Sitten muistin, että Avril Lavigne oli silloin kuitenkin vasta 18-vuotias. Nyt Avril Lavigne on 34-vuotias aikuinen, ja saattaisi olla vaivaannuttavaa, jos hänen artistipreesensinsä olisi edelleen samanlainen kuin uransa alussa.

Head Above Water onkin kappale, johon pääsee kiinni vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen. Kappale poikkeaa toki totutusta autotallipopista ja monista tekstillisistä kliseistä huolimatta esittelee meille aikaisempaa kypsemmän artistin.

Yhdessä kappaleen kanssa julkaistiin myös todella hieno musiikkivideo, jonka voit katsoa alta.

 

 

Aida – Kuplamuovii

Aidan debyyttisinkku julkaistiin kesällä, ja innostuin siitä kovin. Biisi liikkuu soundinsa puolesta huomattavasti vauhdikkaammissa ja kepeämmissä tunnelmissa kuin kesällä julkaistu Kato mun sormee, joka liikkui hyvinkin tummanpuhuvissa tunnelmissa. Aihe on kuitenkin jälleen tärkeä, sillä Kuplamuovii on kappale moninaisuuden ja kehopositiivisuuden puolesta!

 

Paul Elias – Mitä sil on välii

Paul Elias on Universal Musicin uusi artistikiinnitys, ja Mitä sil on välii artistin debyyttijulkaisu suomeksi. Aiemmin Paul Eliasta on kuultu englanniksi mm. Satin Circuksen -kokoonpanossa. Tässä biisissä on jotain tosi mageeta ja orgaanista. Pidän siitä, että biisin tummanpuhuva, akustinen soundi sekoittuu kappaleen edessä popimpiin elementteihin. Myös Paul Eliaksen laulusoundi on kiinnostava ja eläväinen.

 

Chris Cornell – When Bad Does Good

En ole kuunnellut tätä kappaletta vielä kertaakaan itkemättä. En tiennyt mitä tarvitsin Chris Cornellin menehtymisen jälkeen, mutta nyt tiedän ja se oli tämä. Cornellin omaleimainen, voimakas ääni tunkeutuu jokaiseen soluun kehossani, ja samalla sydämeni särkyy jälleen hieman.

Vuosi sitten menehtyneen Chris Cornellin nimissä julkaistaan marraskuussa myös jäähyväiskokoelmalevy. Cornellin omaa nimeä kantava kokoelma sisältää 64 kappaletta Cornellin eri bändeiltä, kuten Soundgarden, Temple of the Dog ja Audioslave, minkä lisäksi levyllä kuullaan myös Cornellin soolomateriaalia. Kokoelman materiaalin ovat koonneet Cornellin vaimo Vicky, sekä bändien jäsenet ja ystävät.

 

 

Noin viikon biisit 2018

Noin viikon biisit esittelee uutta musiikkia, varteenotettavia tulokkaita, sekä muita Musiikkiblogin tämän hetken suosikkeja. Soittolista päivittyy perjantaisin, ja postaussarja noin kerran viikossa, eli silloin tällöin, eli emme oikeastaan osaa sanoa milloin. Seuraa soittolistaa tästä.

 

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.