En voi olla ainoa, joka järjestelee soittolistansa vuodenaikojen mukaan? Se on ollut jo vuosia mielestäni helpointa, sillä itse liitän jokaiseen vuodenaikaan omat tunnetilansa, jonka perusteella myös tietynlainen musiikki valikoituu soittoon.

Keväisin kuuntelen pirteää, mutta pelkistettyä, leikkisää musiikkia. Kesäsoittolistani on nopeatempoinen pyörremyrsky, josta voi löytyä ihan mitä tahansa. Jopa sellaista musiikkia, jota muina vuodenaikoina en välttämättä pitäisi edes yleisesti hyvänä. Talven soittolistalta löytyy muu vauhdikas musiikki, jossa on kuitenkin mukana joku tolkku. Mukana saattaa olla myös raskaampia biisejä.

Nyt elämme kuitenkin syksyä, ah, ihana syksy ja sen soittolista. Se on jo vuosia tarjoillut minulle vanhoja suosikkeja, sellaisia biisejä, jotka ovat kulkeneet mukana jo yli vuosikymmenen niin ilossa kuin surussa. Sieltä löytyy herkkiä pianoballadeja, kitaran näppäilyä, lempeämpiä cover-versioita, sekä akustisia sivuprojekteja. Silloin tällöin sinne saattaa eksyä joku uutuuskappalekin.

Tänään ajattelin jakaa teille oman syyssoittarini 20 suosikkia. Postauksen lopusta löydät linkin kokonaiseen soittolistaan!

 

20 x Syksyn soittolistan suosikit

 

Alicia Keys – Try Sleeping With a Broken Heart

Löysin syvemmän rakkauden Alicia Keysin musiikkiin hänen vierailtuaan Flow’ssa vuonna 2013. Suosikkini hänen kappaleistaan ovat olleet aina sellaisia, että ne ovat sopineet jotenkin erityisen hyvin juuri syksyyn. Balladit ja pehmeä r’n’b’ suorastaan hivelevät korvia syyshämärässä. Try Sleeping With a Broken Heart on näistä suosikkini.

 

Billie Eilish – idontwannabeyouanymore

Billie Eilishin löysin häpeäkseni vasta hiljattain, mutta hänestä tulikin kertaheitolla tämän syksyn suosikkini.  idontwannabeyouanymore on sopinut erityisen hyvin sellaisiin iltoihin, jolloin olen ihan omaksi ilokseni sytytellyt asuntoni täyteen kynttilöitä ja kaatanut itselleni lasillisen punaviiniä.

 

Christina Aguilera – Twice

Christina Aguilera julkaisi uuden albuminsa jo pari kuukautta sitten, enkä ole ehtinyt vielä perehtymään siihen sen kummemmin. Promosinkkuna julkaistu Twice oli kuitenkin sen verran dramaattinen, että teki vaikutuksen ja päätyi jo kesällä valmiiksi syksyn soittolistalleni. Sinne tämä sopiikin kaikessa kohtalokkuudessaan ja voimakkuudessaan vallan mainiosti.

 

Collarbone – Long Walk Home

Jo kahdeksan vuotta sitten julkaistu Long Walk Home tuntuu itselleni lähes jonkinlaiselta jäänteeltä entisestä elämästä. Vuosituhannen vaihteessa perustetun Collarbonen nokkamiehenä toimi Thomas Kirjonen, joka nykyisin tunnetaan nimellä Kasmir. Tällä kappaleella voi siis ihastella Kasmirin samettista ääntä englanniksi!

 

Damien Rice – Sleep Don’t Weep

Onko syksy edes oikeastaan syksy ilman Damien Ricea? Jo niin kauan kun muistan, on nimittäin Damien Rice ollut merkittävä osa pimeämpää vuodenaikaa omassa elämässäni. Mm. Sleep Don’t Weep on tullut kuunneltua miljoonia kertoja, myös kyynelien lomasta, silloin kun olisi todellakin pitänyt nukkua eikä itkeä. Siksi olikin itselleni iso kokemus myös nähdä Damien  Rice

ilmielävänä pari vuotta sitten.

Death Cab For Cutie – I Will Follow You Into The Dark

Tämä kappale kutittelee jostain syvältä sydämestä joka kerta. Death Cab For Cutie biiseineen myös johdattelee itseni usein kesästä syksyyn, ja kesäsoittolistoista syyssoittolistoihin. I Will Follow You Into The Dark on näiden johdattelijoiden aatelistoa. Myöskin soittolistalta löytyvä Transatlaticism on suuri suorikkini, mutta se on jo niin iso biisi, etten pysty edes kirjoittamaan siitä kyynelehtimättä.

 

From Autumn To Ashes – Autumn’s Monologue

Pääsääntöisesti screamoa sekä emo metalcorea tarjoilevalla From Autumn To Ashesilla on yksi muusta tuotannostaan täysin poikkeava kappale, joka on minuun tehnyt kuitenkin kaikkein suurimman vaikutuksen. Kyseessä on muuhun tuotantoon verrattuna maltillinen Autumn’s Monologue, jolla kuullaan vierailemassa One True Thing -yhtyeen Melanie Wills, ja juuri hänen äänensä kaikessa suloisuudessaan sopii biisiin jotenkin ihan täydellisesti. Tämän biisin tahtiin on herkistelty joka syksy jo viidentoista vuoden ajan. Huh.

 

HAIM – That Don’t Impress Me Much

Tämä on yksi suosikki covereistani viime vuosina. Shania Twainin alun perin aika vauhdikas hitti on HAIMin versiossa riisuttu äärimmäisen pelkistetyksi. Ja yllättäen kappale toimii siten lähes paremmin kuin alkuperäisessä Twainin versiossa.

 

Imogen Heap – Hide and Seek

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, tämähän ei ole vain syyssoittarin parhaimmistoa, vaan myös ihan yleisesti maailman hienoimpia biisejä mitä on ikinä tehty. Imogen Heap nähdään muuten Helsingissä Savoy-teatterissa joulukuussa!

 

Isac Elliot – I Wrote a Song For You

I Wrote a Song For You veteli jo julkaisunsa aikaan kaikista oikeista sydänlangoista, ja on kaikessa herkkyydessään äärimmäisen voimakas. Kappaletta on muuten ollut mukana tekemässä Ali Tampos, jonka käsialaa ovat muun muassa Selena Gomezin It Ain’t Me, Justin Bieberin ja DJ Snaken Let Me Love You, sekä Camila Cabellon ja Young Thugin Havanna.

 

 

Jenni Vartiainen – Taas

Jenni Vartiaisen vastikään julkaistun Monologi-albumin päättävä raita Taas on oiva päätösraita kokonaiselle albumille, mutta myös irrallisena ihana hengähdystauko muillekin soittolistoilleni – kuten tälle syyssoittarille. Äärimmäisyyksiin pelkistetty biisi nojaa lähes täysin Vartiaisen lauluihin, ja saa kaikessa minimalistisuudessaan jotenkin pysähtymään.

 

Mew – Comforting Sounds

Myös tämä kappale on kulkenut uskollisesti mukanani jo 15 vuotta, aina siitä asti kun (uskomattoman hieno) Frengers-albumi julkaistiin vuonna 2003. Comforting Sounds on mielestäni oikeastaan ehkä muutenkin yksi kauneimmista biiseistä mitä olen koskaan kuullut.

 

Midlake – Acts of Man

Midlake on minulle jotenkin erityinen yhtye, sillä mikään muu yhtye ei saa minua samanlaisiin ns. tiloihin, kuin Midlake. Olen kuunnellut The Courage of Others -albumia jopa putkeen yli viiden tunnin lentomatkan, sillä se on sellainen levy, joka saa minut rauhoittumaan ja jopa nukahtamaan paremmin kuin oikeastaan mikään muu levy, mitä olen tähänastisessa elämässäni vielä löytänyt. Kyseisen albumin avausraita Acts of Man on muodostunut itselleni erityisen tärkeäksi, sillä olen jotenkin ehdollistunut sen avulla siihen, että nyt tulee albumilastillinen ihanaa, rauhoittavaa musiikkia.

 

Minä ja Ville Ahonen – Syksy

Minne on kadonnut Minä ja Ville Ahonen?

No, tämä kappale on joka tapauksessa jo nimensä puolesta kuin tarkoitettu jokaiselle syyssoittarille. En fanita niinkään kappaleen loppua kohden nousevaa tempoa, vaan enemmän alun herkempää tunnelmointia. Samalla kappale kuitenkin istuu itselläni mainiosti sinne loppusyksylle, jossa siirrytään kohti hieman vauhdikkaampaa talvisoittolistaa.

 

Nancy Sinatra – Bang Bang (My Baby Shot Me Down)

Nancy Sinatran tulkinta Cherin kappaleesta vie tunnelman paljon syvemmille vesille kuin kappaleen alkuperäinen versio. Rakastan tätä biisiä, mutten oikein koskaan löydä sille sopivaa aikaa ja paikkaa. Muuta kuin syksyisin. Syksy on sille täydellinen aika ja paikka.

 

The National – I Need My Girl

I Need My Girl vie minut mielessäni hyvin spesifiin aikaan elämässäni. Tiedättekö, musiikilla on usein tapana tehdä niin. Se hieman ärsyttää, koska sen vuoksi kappale ahdistaa hieman, vaikka muuten oikein kutkuttelee kyynelkanaviaan läpi kappaleen toistuvalla kitaran näppäilyllä.

 

Post Malone – rockstar

Jostain syystä löysin Post Malonen kunnolla vasta tämän vuoden Blockeilla, ja sen jälkeen Post Malonen tuotanto on ollutkin kovassa toistossa täällä kotosallakin. Vaikkei Post Malone olekaan sellaista herkistelyä kuin suuri osa muista syyssoittarilleni valikoiduista biiseistä, sopivat tummat, chillit biitit syystunnelmointiin silti aivan loistavasti.

 

Sophie Pecora – Believer 

Löysin vasta 15-vuotiaan Sophie Pecoran internetin ihmemaasta tänä vuonna ja ihastuin Pecoran hieman käheään ääneen yhdistettynä muuten kevyeen ja heleään lauluun – joka toki saattaa myös johtua nuoresta iästä. Laulun lisäksi Pecoralta luonnistuu myös rap, ja näitä kahta yhdistellessä mieleen tulee väkisinkin, että meillä on kenties käsillämme uusi Ed Sheeran.

 

View – Deeper (Bitch Leave a Comment)

Kuten viime vuonnakin tähän aikaan, myös tänä vuonna olen viime aikoina halunnut kuunnella enemmän mieluummin ihan vain hiljaisuutta, kuin musiikkia. Jotenkin hektinen kesä vaatii kevyen puhdistuksen, ennen kuin musiikkia jaksaa taas kuluttaa jatkuvalla teholla. Viime vuonna minut jälleen syksyksi musiikin pariin houkutteli View, eikä se kyllä kuulosta yhtään huonommalta tänäkään syksynä.

 

Yona – Ghetto

Ilman sua, ilman sua, ilman sua tää mun ghetto on harmaa… Alkuvuodesta julkaistu Ghetto on mielestäni parasta Yonaa, mitä olen koskaan kuullut. Kaikessa haikeudessaan Ghetto sopii myös syksyn tunnelmointiin.