Noin viikon biisit esittelee tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin hiljattaisia suosikkeja.

Goody Grace – Girls in the Suburbs Singing Smiths Songs / feat. G-Eazy

Rakastuin tähän kappaleeseen jo ensikuulemalta ihan täysin, ja luulenkin, että tästä tuleekin tänä vuonna se anthem, jonka siivittämänä siirryn kohti syksyä. Goody Grace on minulle entuudestaan täysin tuntematon nimi, eikä internetin syövereistäkään juuri tietoa löydy. Spotify tarjoilee kuitenkin myös artistin samankaltaista tunnelmaa mukailevan, maaliskuussa julkaistun Infinite-albumin, johon lupaan perehtyä hartaasti.

Bring Me The Horizon – Mantra

Bring Me The Horizon on yksi suosikkibändeistäni, mutta jotenkin sen kuuntelu tapahtuu aina intensiivisissä aalloissa, jolloin en sitten juuri muuta kuuntelekaan. Tämän uuden biisijulkaisun myötä tuli sellainen olo, että ehkä olisi taas uuden aallon aika.

Vuosien aikana bändi on mennyt huomattavasti lauluvoittoisempaan suuntaan, ja aiemmin bändin soundia isostikin hallitsevat huudot ovat nykyään pelkkä tehostuskeino. Tämä tietysti jakaa mielipiteitä, mutta itse olen fanittanut paljonkin bändin uutta, aikuisempaa linjaa. MANTRA on oikeastaan hieno taidonnäyte juuri tästä. Se leikittelee hienosti niin rauhallisemman kuin menevämmänkin soundin välimaastossa. Ja biisin musavideo on muuten ihan törkeen siisti! Tsekkaa alta.

Billie Eilish – you should see me in a crown

Tämä kappale on monella tapaa ihan todella outo, mutta juuri siksi tykkään siitä ihan hirveästi. Eilishin laulut kappaleessa tuntuvat olevan jotenkin todella lähellä, kuin kuiskaus jota pitää kuunnella korvat höröllä. Ne tuntuvat jotenkin henkilökohtaiselta.

Muistan kuulleeni itsessäni samanlaisen olon herättänyttä laulua/kuiskailua koko elämäni aikana vain kerran aiemmin Ryan StarinLullaby Suicide -kappaleella vuonna 2005. You should see me in a crown tarjoaa kuitenkin vangitsevien kuiskailujen vastapainoksi vielä painostavat, ajoittain jopa raskaat taustat.

Tämän biisin myötä löysin (häpeäkseni vasta nyt) Billie Eilishin viime vuonna julkaistun don’t smile at me -albumin ja hurmaannuin täysin.

SAARA – Sangria

Sangria esittelee vihdoin meille sellaisen artistin, joka omasta mielestäni Saaralle ulkoisesti, sekä persoonana hyvin istuu. Kappaleessa on kevyet Jessie J -vibat, ja oikeastaan artisteina heissä voisi olla paljon samaa. Bad bitch -imagostaan huolimatta, Jessie J on tunnettu myös leikkisästä luonteestaan, sekä huikeista laulutaidoistaan. Saarassa näkisin paljon samaa. Sangria kappaleena kuitenkin rinnastuu paremmin ehkä Rihannaan tai Beyonceen, ja onkin hyvin kiinni tässä ajassa.