Kesä oli aivan ihana ja antoi niin paljon, myös festareilla, ja juuri siksi onkin helppo nyt hyvillä mielin vähän rauhottua ja fiilistellä syksyä. Blockfest kohosi tänäkin vuona jälleen Tampereen Ratinan stadionille ja sen läheisyyteen. Tässäpä kuvia ja muutama ajatus niiltä keikoilta, jotka itselläni piirtyivät vahvimmin mieleen viikonlopun aikana.

 

PastoriPike & Aito G’s

Aloitin oman, kesän viimeisen festariviikonloppuni Street Stagen tuntumassa. Aiempina vuosina on kyseisen lavan ohjelmisto jostain syystä mennyt itseltäni aika isosti ohi, joten tänä vuonna olin päättäväinen sen suhteen, että halusin päästä näkemään myös Street Stagen meininkejä.

Lavan ohjelmiston potkaisi käyntiin PastoriPike Aito G -jenginsä kanssa, ja tunnelma oli välittömästi huipussaan. Väkeä oli tungeksinut lavan eteen tiiviisti ja jo heti iltapäivästä nähtiinkin Street Stagen edustalla ensimmäiset moshpitit. PastoriPiken kanssa lavalla nähtiin mm. Musta Barbaari, Sebastian Da Costa, Bile, sekä Gracias.

 

 

$UICIDEBOY$

$uicideboysin edellinen keikka Blockfesteillä meni minulta ohi viime vuonna, mutta tänä vuonna kaksikon meininki imaisi mukaansa sellaisella teholla, että se jäi mieleeni yhtenä Blockfestin menevimmistä keikoista.

 

 

JVG

Myös JVG nähtiin Blockfesteillä tuttuun tapaan päälavalla, tuttuun tapaan railakkaissa merkeissä ja erittäin tuttuun tapaan haippaamassa yleisöä. Mitään kovin uutta tai jännittävää duo ei keikallaan presentoinut, mutta mieltäni kuitenkin lämmitti kaksikon puheenvuoro päälavalla siitä, kuinka “tää räppigeimi tarvii lisää naisia”, sillä asia oli pyörinyt mielessäni niin paljon viime aikoina ja olen siitä täälläkin kirjoittanut. Samalla lavalle astuikin vaahtosammuttimen kokoinen, mutta samalla jotenkin myös tulipalon intensiteettiä vastaava Etta. Nuori rap-lupaus on tullut yleisölle tutuksi mm. Palefacen, Pete Parkkosen, Stig Doggin ja Lukas Leonin kappaleilta.

JVG:n, sekä mm. Reino Nordinin ja Alman kanssa saman PME Records -levy-yhtiön alle signatun Ettan omat kappaleet ovat vielä julkaisematta, mutta odotettu ensisinkku luultavasti tipahtaa nopeammin kuin uskallamme odottaa. JVG:n keikalla kuultiin nimittäin Ettan oma biisi, sekä vahvasti mahdollinen debyyttisinkku Ballerina.

 

 

Post Malone

Ehkä suurimman vaikutuksen koko tämän vuoden Blockfesteillä minuun teki Post Malone, joka päätti Ratinan stadionin ohjelmiston perjantaina. On hankalaa määritellä, mikä tarkalleen keikasta meni niin kovasti sieluun, sillä entuudestaan Post Malone oli itselleni aika etäinen artisti. Viikonlopun jälkeen en kuitenkaan ole muuta kuunnellutkaan kuin Post Malonea.

Jokin Post Malonen uniikin soundin lisäksi sopi ihan täydellisesti hämärään, viilenevään kesäiltaan. Keikallaan artisti osasi luoda suureen, stadionkokoiseen konserttiin jotenkin intiimin ja rennon tunnelman, johon oli helppo ihastua ja heittäytyä. Joten ihastuin ja heittäydyin.

 

 

Cledos

Kirjoitin täällä aiemminkin, kuinka olen läpi festarikesän onnistunut missaamaan Cledoksen keikat tahtotilastani huolimatta. Yleisimpänä syynä siksi, etten ole yksinkertaisesti mahtunut enää niihin telttoihin, joihin Cledoksen slotit on tänä kesänä buukattu. Jukolauta. Kuudet festarit, eikä yhtään Cledosta. 

No, jos totta puhutaan, niin sain Blockeilla pienen vilkaisun verran kiinni Cledoksen setistä – siis jostakin kaukaa kukkulan päältä, kahden ihmisen päiden väliin asettuvasta rakosesta. En siis vieläkään mahtunut ihan telttaan asti. (Tämän vuoksi kuvia ei tällä kertaa ole.) Käteen tästä vilauksesta jäi yksi ajatus: on uskomatonta miten, Cledos voi saada tekemisensä näyttämään niin vaivattomalta ja helpolta pomppiessaan lavan reunalta toiselle kuin leijuen. Lavapreesensin lisäksi tämä mutkaton tekemisen palo heijastuu musiikkiin myös muutenkin.

 

Nelli Matula

Mutkatonta tekemisen paloa edusti myös Nelli Matula, joka keikallaan näytti miksi on ansainnut paikkansa myös Blockfestin ohjelmistossa. Matulaa satunnaisesti nyt muutaman vuoden seuranneena, en voi muuta kuin ihmetellä sitä kaikkea taitoa mitä yhteen ihmiseen on saatu pakattua. Olen tuntenut kesän keikoilla (Ruisrock, ja nyt Blockfest) suurta pakahtumisen tunnetta, kun kasvava ihailuni tuntuu niin ylitsevuotavalta. 

Sen lisäksi, että Matula on äärimmäisen lahjakas laulaja, sujuu lurittelu suvereenisti myös raivokkaan tanssimisen ohessa ㅡ tietenkin vieläpä mahdottoman korkeissa kengissä. Live-osaamisensa Nelli Matula onkin jo todistanut keikoilla, mutta vain aika näyttää kuinka tämä energinen tapaus on saatu keskitettyä Matulan debyyttilevylle, josta keikalla saatiinkin jo muutama vielä julkaisematon maistiainen.

 

 

Evelina

Evelinasta on vaikuttanut tulleen vakiintunut osa Blockfestin ohjelmistoa sitten hänen läpimurtonsa muutama vuosi sitten. Vuosien saatossa Evelinan tyylisuuntaus niin musiikillisesti kuin artistibrändinkin puolesta on hieman laajentunut alkuaikojen bad bitch -imagosta, mutta Evelinan setti sopi kuitenkin mainiosti Blockfestien aurinkoiseen lauantaipäivään.

Evelinan live on kasvanut toteutukseltaan isommaksi kesän aikana, kun myös lavalla esiintyvien tanssijoiden määrä on tuplaantunut. Suuri joukko tanssijoita onkin kieltämättä vaikuttava näky, ja porukka tuntuu hitsautuneen jo kesän aikana hyvin yhteen. Kokonaisuus on hiottu suhteellisen täydelliseksi. Pakko nyt mennä niinkin pitkälle, että väittäisin tämän vuoden Blockfestien keikan olevan kenties paras koskaan Evelinalta näkemäni keikka.

 

 

Mikael Gabriel

Alkukesästä julkaistu Ääripäät-albumi edusti sisällöltään huomattavasi kevyempää, kokeilevampaa, ja jopa popimpaa suuntaa Mikael Gabrielin hengentuotoksista. Kaikin puolin albumi oli mielestäni ehkä ensimmäinen Mikael Gabrielin selkeä pop-albumi, jossa rap oli vain alaviite, eikä toisin päin kuten aiemmilla levyillä. (Täyspitkä Musiikkiblogin analyysi täällä.)

Siksi olinkin etukäteen kiinnostunut siitä, miten albumin biisit istuisivat juuri Blockfesteille. Hyvinhän ne menivät kaupaksi, joskin rauhallisemmat kappaleet vetivät yleisön melko hiljaiseksi. Setti ei kuitenkaan painottunut niihin, vaan menevämpiin biiseihin, jotka tempaisivat yleisön paremmin mukaansa. Luonnollisesti settiä oli myös maustettu asianmukaisilla enemmän rappiin kallellaan olevilla biiseillä kuten 6K, sekä Cledoksen kanssa julkaistu Made in Italy.

 

 

NAS

Pari vuotta sitten samaisella Blockfestin päälavalla nähty Nas nähtiinkin Ratinassa yllättäen myös tänä vuonna muiden artistien perumisen seurauksena. Kieltämättä aika kova suoritus saada buukattua Nasin kaltainen hip hop -ikoni tuuraajaksi normaalia lyhyemmällä varoitusajalla.

Nas toimittikin asemansa vertaisen setin, jota tosin piristivät toistuvat “what’s up Helsinki!!” ja “Finland, Helsinki, I love you!” -huudatukset. Noh, ei se ole niin justiinsa.

 

 

Cheek

Cheekin toiminta on ollut merkittävä osa Blockfestin tarinaa, sillä artisti on nähty festareilla sen jokaisena vuotena, ja artisti on tuntunut pitävän sitä myös itselleen tärkeänä tapahtumana joka vuosi. Myös Cheekin loppuunmyydyt Olympiastadionin keikat olivat vahva vihje Blockfesteille siitä, että myös Suomessa ovat rap-hommat isoillaan, ja Blockfestikin pystyisi laajentamaan toimintaansa. Tunne on siis vaikuttanut olevan molemminpuolinen.

Blockfesteillä Cheek nähtiin tänä vuonna viimeistä kertaa, vain viikko ennen viimeisiä uransa päättäviä konsertteja Lahden Mäkimontussa. Blockfesteille ei kuitenkaan sinänsä oltu valmisteltu mitään erityistä, vaan lavalla nähtiin tuttu show (pyrot, valomeri, tulitukset), jo kesän mitalta tuttu hittikimara (jossa mukana myös vanhoja suosikkeja, kuten Avaimet mun kiesiin) sekä tutut vieraat (Diandra, Lukas Leon ja Etta).