Loppuunmyyty Flow Festival keräsi viikonloppuna Helsingin Suvilahteen sekä kansainvälisiä, että kotimaisia huippuartisteja, sekä 84 000 kävijää. Kiinnostavan ja ajankohtaisen musiikin lisäksi Flow tarjosi tuttuun tapaan laadukasta ruokatarjontaa, sekä monipuolista taidesisältöä. 

Flow Festival on ollut itselleni aina poikkeuksellinen festari monella tapaa. Vaikka musiikkifestareilla itselleni merkittävintä on aina musiikki, Flow’ssa niskalenkin musiikkitarjonnasta tuntuu aina ottavan poikkeuksellinen tunnelma ja hyvä meininki. Etenkin iltaa vasten tunnelma usein tiivistyy, keskustelut syvenevät, ja kummasti välistä jäävät sellaiset keikat joita alun perin oli pakko nähdä, mutta yhtäkkiä ne eivät tunnukaan niin tärkeiltä, kun ihanien ystävien ympäröivänä on niin pirun mukava olla.

Samalla musiikin kannalta Flow Festival on oikea kultakaivos, sillä sieltä voi usein löytää itselleen täysin uusia tuttavuuksia, joista ei aiemmin ole koskaan kuullutkaan. Vuosi toisensa jälkeen Flow Festival on täynnä esiintyjiä, joista minun olisi joko pitänyt kuulla aiemmin, tai jota minun pitäisi ehdottomasti kuunnella enemmän. Samalla myös nichempien artistien faneilla on poikkeuksellinen mahdollisuus nähdä suosikkinsa livenä. Yleensä festariohjelmistoa koristaa lisäksi pari tutumpaa ja mainstreamimpaa artistia, jotka kuitenkin sopivat Flow’n flow’hun.

Tässä kuusi ajatusta omasta Flow-viikonlopustani tänä vuonna!

6 x Flow Festival 2018

Brockhampton: Flow’n parhaimmat keikat olivat tänä(kin) vuonna itselleni sellaisia, joiden artistit olivat itselleni etukäteen melko vieraita ja joiden keikoille ajauduin puolivahingossa. Myös Brockhampton oli minulle sellainen, ja heidän keikalleen ajauduin ystävieni vanavedessä. Maailman ensimmäiseksi “internet-poikabändiksi” itseään tituleeraava hip hop -kollektiivi sytytti koko teltan liekkeihin intensiivisellä energiallaan, joka eteni läpikeikan kuin höyryjuna. Minun näkemistä keikoistani Brockhampton oli ehdottomasti koko viikonlopun parhaimmistoa.

Muisto: Tulipa tässä eräs päivä parhaita Flow-muistoja jakaessa mieleen eräs kohtaaminen Flow’sta vuosia sitten. Istuin kahvilla mediateltassa keikkojen välissä, odottaen seuraavaa sellaista keikkaa, joka kiinnostaisi kuvata tai nähdä. Sellainen pieni, hiljainen hetki hektisen festariympäristön keskellä. Vieressäni istui vanhempi herrasmies, jonka kanssa alettiin keskustelemaan niitä näitä. Supermukava mies tiedusteli englanniksi kuulumisia, ja taitoi small talkin suvereenisti. Hän kertoi olevansa Flowssa katsomassa afrikkalaisten ystäviensä keikkaa. Keskustelun syvennyttyä hän kertoi tarinoita nuoruudestaan, jossa vilisi tutun kuuluisia nimiä aina Kurt Cobainista ja Courtney Lovesta Iggy Popiin ja Janis Jopliniin. Olin tietenkin ihan haltioissani kuunnellessani utopistisen hienoja tarinoita, joita hän kertoi. Lopuksi mies kiitti juttutuokiosta, ja kävi hakemassa minulle muutamia levyjä. Pari omaansa, ja pari niiltä ystäviltään, jotka esiintyivät Flowssa samana päivänä. Jälkikäteen mietin, että olivatko huikeat tarinat edes totta, kun kuulostivat niin isoilta. Kotona pistin Googlen laulamaan ja uskomatonta kyllä, kaikki näytti olevan totta. Suomessa syntynyt mies oli adoptoitu Yhdysvaltoihin jo lapsena, ja oli vasta aikuisiällä saanut tietää suomalaisista juuristaan. 70-80 -luvun vaihteessa hän oli bändinsä kanssa lämpännyt jopa Ramonesia. Vau!

Ruoka: On ihanaa, miten kaikki suuremmat festarit tuntuvat vuosi vuodelta panostavan enemmän myös ruokapuoleen. Festareilla ei tarvitse enää nauttia päivä toisensa jälkeen makkaraperunoita – tai jos olet kasvissyöjä; pelkkiä perunoita, vaan monet muutenkin suositut ravintolat ovat pystyttäneet kojunsa festarialueelle. Flow on tässä puolessa oikea kuninkaallinen, ja tarjontaa on enemmän kuin viikonlopun aikana ehtisi nauttimaan, vaikka ei muuta tekisikään kuin söisi. Ruoka ei siis ole harmitus ollenkaan, päinvastoin se kannusti kokeilemaan erilaisia kojuja joka päivä lounasaikaan (joka festarisesonkina on usein n. klo. 19). Ensimmäisenä päivänä nappasin mehevän lautasen falafelia ja erilaisia sörsseleitä Baba Foodsin kojusta. Seuraavina päivinä kokeilin niin nuudeleita kuin burgeriakin. Harmitukseni ruuan saralta liittyykin siihen, etten syönyt joka päivä Babas Foodin kojulla, sillä se oli NIIN PIRUN HYVÄÄ, että unelmoin siitä vieläkin.

D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.: Ehkä koko Flow’n yllättävin juttu oli se, että koko viikonlopun parhaat bileet järjestivät D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. En ollut etukäteen suunnitellut edes välttämättä suuntaavaani telttalavan tuntumaan, mutta se sopikin hyvin aikatauluun ja erikoinen kollektiivi ja mimmienergia kiinnostivat sen verran, että löysinkin itseni eturivistä. Onneksi löysin, koska samanlaista paloa ja asennetta ei ole tullut vastaan kenties koko kesän aikana! Kirjoitinkin jo täällä myös syvempiä mietteitäni siitä, miksi D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. oli bilearvonsa lisäksi myös Flow’n mahdollisesti merkittävin keikka. 

Balloon 360°: Flow’n festivaalialue on niin pirun iso ja monipuolinen, etten tainnut koko viikonlopun aikanakaan nähdä aivan kaikkea, vaikka festarialueen kiersinkin ympäri muutamaan kertaan ihan uteliaisuuttani tutkimusmatka-hengessä. Vielä viimeisenäkin päivänä löysin alueelta ihan uusia juttuja. Flow Festival on kyllä poikkeuksellinen ihmemaa, jossa mikä tahansa ovi saattaa viedä Narniaan. Eniten harmittaakin, ettei tullut katsottua yhtäkään keikkaa viikonlopun aikana Balloon 360° -lavalla! Lava on merkittävä osa Flow’n katukuvaa, ja tarjoaakin intiimin tilan hektisen festivaalialueen keskellä. Kaikesta tästä huolimatta, en ole kuin kerran saanut aikaiseksi katsoa keikkaa kyseisellä lavalla. Tänä vuonna harmittaa erityisesti, että missasin Lxandran keikan ohjelmistosta kokonaan, sillä artistia kehuttiin lähipiirissäni jo Ruisrockin jälkeen suurin ylistyssanoin!

Pyhimys: Sunnuntaina festivaalia varjosti erikoinen energia ja synkkyys, sillä aamusta oli uutisoitu Ylen radiotoimittaja Perttu Häkkisen menehtymisestä tapaturmaisesti Flow’n läheisyydessä sunnuntain vastaisena yönä. Arvostettu toimittaja oli myös muusikko, kolumnisti ja kirjailija, joka oli laajalti tunnettu myös musiikkipiireissä. Hänen oma, jo parikymmentä vuotta vaikuttanut yhtyeensä Imatran Voima oli ehtinyt esiintyä Flow’ssa vielä perjantaina. Sunnuntaina Flow, sekä sen festivaaliyleisö kunnioitti Häkkisen muistoa minuutin hiljaisella hetkellä ennen kuin Pyhimys aloitti päälavan ohjelman Flow’n viimeisenä päivänä. Oli pysäyttävää kuulla niin suuri yleisömäärä hipihiljaisena, ja se myös lisäsi tietynlaisen nyanssin myös Pyhimyksen keikkaan. Pyhimyksen jo valmiiksi vaikuttavat ja elämänmakuiset lyriikat iskivät erityisen kovaa juuri tähän herkkään sunnuntaiseen hetkeen. Lisäksi olin itse onnistunut missaamaan Pyhimyksen omat keikat kaikilla kesän festareilla (lukuun ottamatta OPIUM-vetoa Juulian Provinssin keikalla) joten itselleni keikan näkeminen oli jo valmiiksi tärkeää.