Aiemmin Teurastamon alueella järjestettyä Sidewaysia juhlittiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin Nordiksella eli Nordenskiöldinkadun jäähallin ja Eläintarhan urheilupuiston ympäristössä. Sideways järjestettiin tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa kolmipäiväisenä tapahtumana.

Omassa kesässäni Sideways näytteli merkittävää asemaa; se nimittäin starttasi koko festarikesäni. Eikä varmasti vain minulla, sillä rohkeasti kesäkuun alkuun sijoitettu Sideways onkin yleisesti vuoden ensimmäisiä festareita. Säätkin kuitenkin hellivät ja sain muun festarikansan kanssa nauttia paahtavasta auringonpaisteesta koko viikonlopun.

Sidewaysin uusi festivaalialue on hieman Teurastamo-vuosia isompi, mikä tarjosikin lääniä levittää alueohjelmaa jos jonkinlaisiin sokkeloihin. Sidewaysin ohjelmisto koostui tänä vuonna äärimmäisen monipuolisen musiikin lisäksi myös monipuolisista alueaktiviteeteista, sekä laadukkaasta ruoka- ja juomatarjonnasta. Tämän vuoden uudistunut alueohjelma tarjosi lisäksi mm. stand upia, bissejoogaa, flipperihallin, karaokea, glittermeikkausta, lintukaraokea, drag shown, puheohjelmaa, taidenäyttelyitä, tietokisoja, bingoa ja paljon muuta.

Häpeäkseni myönnettäköön, etten ole aiempina vuosina päässyt tutustumaan Sidewaysiin. Näin ollen tarinat coolista kaupunkifestarista punatiilien katveessa ovat itselleni jääneet kokemuksena vain tarinoiden tasolle. Itselleni on kertomusten perusteella rakentunut kuva sympaattisesta urbaanifestarista, joka on kuin pikkusisko Flow-festareille. Vähän samanlaisessa hengessä toteutettu, mutta kuitenkin hieman rosoisempi.

Odotukset osoittautuivat (ainakin uuden tapahtumapaikan puitteissa) kuta kuinkin oikeiksi. Vanhan jäähallin kupeeseen rakennettu festari tuntui astetta rosoisemmalta lämmittelyltä loppukesän Flow-festareille.

Vaikken osaakaan itse verrata aluetta Teurastamon tunnelmaan, toimi alue itsessään minusta mainiosti. Oikeastaan vähän yllätti, ettei kukaan ole keksinyt käyttää Jäähallin ympäristöä aiemmin vastaavanlaisiin tapahtumiin. Lääniä löytyy reippaasti, kulku-yhteydet ovat mainiot, eikä ihan välittömässä läheisyydessä taida kummemmin olla asutustakaan.

(Toki Sidewaysin ulkokeikat oli siltikin pistettävä purkkiin hyvissä ajoin, mutta siinä vaiheessa meininki siirtyikin mielestäni äärimmäisen luontevasti Jäähalliin sisätiloihin.)

Jäähalli itsessään tuntui ensin hieman kolkolta festarikäytössä, mutta samalla tarjosi myös jotain erilaista sekä parhaat puolet molemmista maailmoista. Hallin käytävät oli koristeltu Sidewaysin näköisiksi sekä menoa ja meininkiä tuotu sisätiloihin täyttämällä erilaisia nurkkauksia tai huoneita oheisohjelmistolla. Esimerkiksi Sidewaysin oma arcade löytyi myös hallin käytävältä. Samalla hallin käytävät tarjosivat kuitenkin myös mm. sisävessat, jäähallin ravintolat, sekä suojan mahdolliselta sateelta, joka ei kuitenkaan onneksi päässyt yllättämään.

Ohjelmistossaan Sideways onnistui tarjoamaan hyvinkin sekalaista musiikkia ihan kaikenlaisille fiilistelijöille. Musiikkia löytyi niin raskaammalta puolelta, räpin parista kuin popinkin saralta. Liian mainstreamiksi ohjelmistoa ei oltu vieläkään viety, vaan suurin osa artisteista lienevät suuremmalle yleisölle melko tuntemattomia, vaikkakin Sidewaysin kävijäkunnalle hieman tutumpia.

Sidewaysin kaltaiset festarit ovatkin siitä ihania, että ne tarjoavat mahdollisuuden löytää aivan uudenlaisia ja itselle uusia artisteja, jos vain jaksaa pitää silmät ja korvat auki. Itselleni eniten ihastusta herättävät yllättäjät olivat elektropop-sensaatio MØ, joka kruunasi perjantain räjähdysmäisellä esityksellään, sekä kotimainen kaksikko Sofa, joka pisti bileet pystyyn Sahara-kontissa. Molemmat itselleni etäisesti tuttuja, mutta veivät sydämeni lopullisesti Sidewaysin keikoillaan!

Siinä missä Sidewaysin perjantaipäivä starttasi itselläni rauhallisissa, mutta aurinkoisissa tunnelmissa Elias Gouldin tahtiin, alkoi lauantaissa ollakin jo vähän vilskettä ja vipinää. Kenties muitakin kuin itselläni painoi perjantaina vielä työviikon väsymys, mutta lauantaina olikin jo helpompaa omistautua täysin pelkälle festaroinnille.

Perjantain kenties odotetuin keikka oli ainakin omalta osaltani Paperi T, joka oli jo etukäteen lupaillut soittavansa koko tulevan Kaikki on hyvin -albuminsa kokonaan Sidewaysin keikallaan. Tiesinkin sen jo etukäteen olevan päiväni kohokohta.

Mikäli yleisön energiaa luin oikein, en myöskään ollut ainoa, joka kyseistä keikkaa oli odottanut. Paperi T esitti uuden albuminsa yleisölle, joka oli sitä selkeästi paljon odottanut. Spontaaneihin ylistyshuutoihin villiintyvä yleisö kuunteli tarkasti mitä Paperi T:llä on toisella levyllään sanottavaa, ja reagoi vahvasti sellaisiin teksteihin, jotka sitä vaativat.

Myös lavalla oli aistittavissa sympaattista hermostuneisuutta, joka loi omanlaistaan lämpöä ja luottamusta yleisön ja esiintyjän välille. Keikan aikana lavalla nähtiin myös muutoin hiljaiseloa viettävä Chisu, joka teki tänä vuonna ensimmäisen biisivierailunsa Paperi T:n Paniikki-kappaleella.

Kaiken kaikkiaan Nordiksella vieraili festivaaliviikonlopun aikana 26k kävijää, eli tapahtuman yleisöennätys rikkoontui yli 10k hengellä. Toki Sidewaysia myös juhlittiin yksi päivä enemmän, mutta siitä huolimatta varsin loistosuoritus.

On mielestäni hienoa, että Sideways on vain muutamassa vuosissa onnistunut kasvamaan festarina niin paljon. Vasta vuonna 2015 ensimmäistä kertaa järjestetty Sideways on vain neljässä vuodessa onnistunut jo siirtymään isompiin puitteisiin, sekä enemmän kuin tuplaamaan kävijämääränsä.

Sitäkin hienompaa on lisäksi se, että erilainen, urbaani ja kokeileva musiikki jaksaa kiinnostaa kaupunkilaisia sekä nyt, että toivottavasti vielä pitkään tulevaisuudessakin.