Platinaa myynyt, kolmisen vuotta sitten julkaistu Malarian pelko oli Paperi T:n ensimmäinen sooloalbumi. Se nousi heti julkaisunsa jälkeen suoraa Suomen virallisen albumilistan kärkeen sekä poiki seuraavan vuoden Emma-gaalassa pystit Vuoden tulokas ja Vuoden hiphop -kategorioissa. Albumista seurasi myös arvostettu Teosto-palkinto sekä Post Alfa -niminen runoteos, jota on myyty ennätykselliset 12 000 kappaletta. Malarian Pelko oli jymymenestys, ja edelläkävijä kultturellissa suomiräpissä. Nyt julkaistu aina haastava toinen albumi Kaikki on hyvin näyttää mitä Paperi T:llä on vielä annettavaa.

Kaikki on hyvin

Venaattrr: Heti levyn ensimmäisellä kappaleella kuullaan vierailemassa Sanni sekä Eevil Stöö, mutta kuitenkin niin pienissä rooleissa, ettei esim. Sannin osallisuutta koko kappaleessa ei välttämättä huomaisi, ellei sitä erikseen etsisi. Venaattrr muistuttaa etäisesti Paperi T:n debyyttialbumin tunnelmaa, mutta ajelehtii hieman enemmän ja hakee vielä suuntaansa, jolloin jää vielä mysteeriksi mitä on seuraavaksi luvassa.

Jay-Z: Albumin toisella raidalla levyn suunta alkaa jo määrittyä enemmän. Jay-Z:llä kuullaan rauhallinen ja selkeästi artikuloiva Paperi T, joka viittaa tekstillään aikaisempaan levyynsä ja sitä seuranneeseen hurmokseen. Samalla biitit loistavat poissaolollaan ja kappaleen maalailevat taustat antavat tekstille niin paljon tilaa, että se alkaa kuulostaa runonlausunnalta. Sitä tämä levy ehkä osittain onkin? Kappaleella on hienovaraisesti mukana Mirel Wagner.

Muutos: Osittain maalailevaa soundia jatkava Muutos esittelee hieman kokeilevampaa sekä päällekäyvempää tunnelmaa ja viittaa nokkelasti Egotripin Älä koskaan ikinä -klassikkoon. 

Suurin tragedia: Jopa tietynlaisen balladin tasolla alkava Suurin tragedia esittelee lähes niin lempeän Paperi T:n, että sitä olisi vielä muutama vuosi sitten ollut lähes mahdotonta edes kuvitella. Suurin Tragedia on tekstiltään pelkistetty, mutta vie kuulijan äänimaailmaltaan aivan toisiin sfääreihin.

Narratiivi: Levyn keskikohdan merkkaava Narratiivi palauttaa levyn hetkellisesti takaisin hieman räpinomaisiin tunnelmiin, ja taustallakin kuullaan pitkästä aikaa kevyt biitti.

Muusa: Aiempaa Suurin tragedia -kappaletta etäisesti muistuttava Muusa jatkaa levyn rauhallisempaa tunnelmaa, jossa teksti pääsee vahvemmin esille. Itse asiassa tässä biisissä on aika moni henkilökohtainen suosikkirivini levyn teksteistä

Yli: Levyn ensimmäinen popimpi, kaupallisempi ja huomattavasti raikkaampi kappale Yli on todella selkeä välietappi levyllä, sillä siitä alkaa levyn soundillisesti kirkkaampi puolisko, joka sisältää myös jo julkaistut sinkkulohkaisut. Yli on yksi henkilökohtaisista suosikeistani levyllä niin tekstillisesti kuin kokonaisuutenakin, ja se jäi kenties vahvimmin mieleen tämän vuoden Sidewaysista, missä Paperi T esitti uuden albuminsa julkaisemattomia kappaleita ensimmäistä kertaa ennen albumin julkaisua. Yli-kappaleella kuullaan myös laulamassa Ringa Manner.

Paniikki: Samankaltaista kepeämpää linjaa levyllä jatkaa jo aiemmin sinkkuna julkaistu Paniikki, jolla kuullaan myös Chisun ensimmäinen feattaus ikinä. Tietyllä tapaa tästä tulee varmasti monelle (myös allekirjoittaneelle) tämän kesän anthem.

Kaikki on hyvin: Levyn ensimmäinen sinkkujulkaisu Kaikki on hyvin on sijoitettu levyn loppupuolelle, ja se kurookin kauniisti yhteen levyllä kuullut monenlaiset puolet. Kappaleella kuullaan niin maalailevia taustoja, Ringa Mannerin hönkäilyä, tehokeinona hieman satunnaisia biittejäkin ja nokkelaa tekstiä. On äärimmäisen sopivaa, että juuri tämä on myös levyn nimikkobiisi, sillä se on hyvä läpileikkaus koko albumista. Kirjoitin biisistä sen julkaisun aikaan enemmän täällä.

Sinä jne.: Albumin viimeinen kappale Sinä jne. päättää levyn rauhallisiin tunnelmiin. Kappale kuulostaa koko levyltä kenties eniten runonlausunnalta enemmän kuin musiikilta. Se on kokeileva ja erilainen kuin mikään mitä Malarian Pelko onnistui tarjoamaan. Kappaleessa toteutettu töksähtävä yllätysloppu jättää janoamaan lisää. Sinä jne. aukaisee uuden luvun Paperi T:n uralla; Paperi T 2.0.

Yhteenveto

Kaikki on hyvin on albumina suuri harppaus pois Malarian Pelko -albumista, tai oikeastaan räpistä ylipäätään. Se on rohkea veto kohti jotakin erilaista ja kokeilevampaa, jopa runonlausuntamaista taidetta, jota on yhä vaikeampaa iskeä mihinkään lokeroon. Kaikki on hyvin esittelee vähemmän inhoa sekä itseä, että maailmaa kohtaan, mutta onnistuu pysymään myös Paperi T:lle uskollisesti osittain hieman angstisena ja kyynisenä. Suurin alaviite on kuitenkin pilkahdus valoa.

Albumi oli myös rakennettu siinä mielessä hienosti, että kaikki jo julkaistut kappaleet oli jätetty levyn loppupuolelle, jolloin albumi etenee luontaisesti omalla painollaan, juuri sellaisena kuin on tarkoitettu. Joskus uusia levyjä kuunnellessa käy niin, että keskelle levyä sijoitettuun sinkkujulkaisuun jääkin jumiin, eikä fiilistelyltään malta jatkaa levyä niin antaumuksella eteenpäin.

Kaikki on hyvin pyörii osittain samojen teemojen ympärillä kuin edeltäjänsäkin, mutta on myös levy itsestään; ajasta suursuosion saaneen Malarian Pelko -albumin jälkeen, sekä haasteista toisen levyn julkaisun alla.

“Kaikki on hyvin on albumi hyväksymisestä, irti päästämisestä, uskalluksesta ja muista elämäntaitokirjallisuuden suosikkiaiheista. Self-helppiä ihmisille, jotka vihaavat self-helppiä. Onnellinen loppu on vasta alku. Siinä missä Malarian pelko oli kiinni ahdistuksessa, Kaikki on hyvin pohjaa muutokseen.” — Paperi T

Paperi T on tahallisesti tai tahattomasti brändätty suomiräpin runoilijaksi, jonka musiikissa vilisee referenssejä korkeakulttuuriin. Sitä on debyyttialbumin saaman suosion jälkeen vaikeaa lähteä murtamaan, eikä mielestäni tarvitsekaan. Sen sijaan Kaikki on hyvin päinvastoin juurikin ammentaa siitä, ja kasvaa suoranaisesti sitä kohti, enemmän kuin pois päin.

Albumilla on myös kiinnitetty entistä enemmän huomiota sanojen sointuvuuteen, suomen kielen moninaisuuteen, sekä äänenpainojen merkitykseen. Siksi olen tässäkin pohdinnassa maininnut runonlausunnan useampaan otteeseen; paikoitellen albumin kappaleet kuulostavat juurikin runoilta, joiden taustalle rakennetut sävelmät, kaiut ja muut abstraktit elementit vain tukevat sanojen jo tarjoamaa sisältöä.

Erityisen hienosta tuotannosta ovat vastanneet mm. Miikka Koivisto, Kalifornia Keke sekä Femme en Fourrure, eikä näin ollen olekaan ihme, että se nojaa enemmän kohti elektronista musiikkia, kuin tyypillistä suomiräppiä.

Paperi T ja Paperi T:n tekstit ovat kuin salaperäinen arvoitus, joka odottaa ratkojaansa. Vaikka odotukset ovat olleet valtavat jännittäessäni sitä mitä Henri Pulkkinen seuraavaksi sanoo, ovat tekstit edelleen ennalta-arvaamattomia ja nokkelia aivopähkinöitä, jotka aukeavat joko välittömästi tai vasta syvän itsetutkiskelun myötä. 

Avainkappaleet

Jay-Z, Yli, Paniikki, Muutos, Narratiivi