Lähinnä härskeistä lyriikoistaan ja trap-biiteistään tuttu Tippa-T julkaisi 9.6. uuden singlen Satutat Mua. Tai oikeastaan kyseessä ei ole Tippa-T:n biisi, vaan nyt esiin astuu ihan vain pelkkä Tippa. Täysin uudenlaisen artistin esittelevä Yung Larryn sekä Aleksi Asialan tuottama kappale nousi muutamassa viikossa Suomen striimatuimmaksi kappaleeksi.

Striimauslukemat herättivät minunkin mielenkiintoni. Tässä nyt avoimesti tunnustan, etten ole koskaan voinut sietää artistia nimeltä Tippa-T. En ole koskaan edes tahtonut syventyä hänen tuotantoonsa sen syvemmin, sillä ainoa kosketukseni artistin musiikkiin ovat kappaleet kuten Ei tippa tapa sekä Paukuta sun pimppii. Sanokaa kukkahattumummoksi, mutta olen niin helvetin kyllästynyt puolivitsillä tehtyihin dokausbiiseihin, joista ei saa kaivettua esiin mitään sen syvempiä tasoja. Vedän siis oikein mielelläni pääni syvemmälle kukkahattuuni ja kuuntelen sen sijaan jotakin missä “ämmät” ei “paukuta niiden pimppii” rahasta.

(Toki kevyesti junttimaisella dokausräpilläkin on aikansa ja paikkansa, ja ihan kaikenlaista musiikkia tarvitaan niin kauan kun sille löytyy kuuntelijoita. Itse kaipaan kuitenkin hieman erilaista kosketuspintaa.)

Nyt Tippa-T, eli Topi Huovinen, onkin pelkkä Tippa, ja Tipalla onkin tällä hetkellä valmiina jo levyllinen uutta kitaravetoista musiikkia, jota tullaan julkaisemaan pitkin kevättä ja kesää. Tästä ensimmäinen kappale ja äärimmäisen kova pelinavaus on Satutat mua.

Rumban haastattelussa biisin julkaisun aikoihin Tippa kertoi itsekin kyllästyneenä junttidokauskingin leimaan ja halusi siksi lähteä myös musiikissaan toiseen suuntaan:

Tippa-T oli enemmän sellainen hahmo. Nyt kerron minun omista ongelmista ja jutuista mitä olen känyt läpi. Parisuhteista, päihdeongelmista ja kaikennäköisestä masennuksesta. Ollut aika rankka setti, kun kaikki lähti uralla niin nopeasti eteenpäin ja sitten tuli seinä vastaan.” – Tippa Rumban haastattelussa

Satutat mua on harkittu ja taitava kokonaisuus, mutta samalla sopivan rosoinen ja melko outo. Juuri se outous kuitenkin viehättää, sillä se tekee kappaleesta haavoittuvaisen ja siksi kiinnostavan. Itse rakastan kaikkea vähän outoa. Biisi alkaa ja etenee hyvin rauhallisesti kitaran näppäilyn saattelemana, mihin verrattuna räjähtävä kertosäe kuulostaakin jopa raskaalta. Kertosäe onnistuu pysymään kuitenkin uskottavana ja koskettaakin siksi, että tunne sen takaa välittyy kuulijalle.

Minua ei koskaan kiinnostanut aurinkolasian ja ketjujen taakse piiloutunut roolihahmo Tippa-T, vaan mielestäni olisi aina ollut paljon kiinnostavampaa nähdä kuka on oikeasti niiden aurinkolasien takana. Satutat mua tarjoaakin juuri sitä riisuttua aitoutta jolloin kuulija pääsee mahdollisesti askeleen lähemmäs sitä kuka Tippa oikeasti on.