Jos Kasmirin nelisen vuotta sitten julkaistu debyytti on jo tullut aikoinaan tutuksi, alkaa tämäkin levy siitä tutulla äänimaisemalla. Sinänsä ei ihme sillä levyä on ollut rakentamassa Kasmirin kanssa sama supertiimi kuin ennenkin; tuottajat Hank Solo sekä Jonas W. Karlsson.

Valmis

Omana: joka alkaa Hennosti sisään liukuva, selkeä aloitusbiisi. Loppua kohden se kuitenkin kasvaa nopeasti muun levyn raameihin ja lopulta kappale onkin niinkin mahtipontinen aloitus levylle, että se tavallaan sopisi myös lopetusraidaksi. Tematiikaltaan kappale on suloinen, ja sillä Karmir toivoo että jokaiselle olisi joku jota tuntuisi hyvältä pitää omana.

Amen: Toisena raitana levyn tarinankaarta jatkaa jo pari vuotta sitten julkaistu Amen, joka oli aikoinaan ensimmäinen maistiainen Kasmirin uudesta tummemmasta soundista menestyneen, astetta aurinkoisemman debyyttilevyn jälkeen. Vaikka kukaan meistä ei sitä vielä tuolloin olisi voinut satavarmasti arvata, näytti kappale jo julkaisuhetkellään todella vahvasti tämän tulevan albumin suunnan. Amen kertoo tarinaa päätä sekoittavasta, suorastaan huumaannuttavasta asiasta, joka tässä tapauksessa on koko musiikkiala. Laulussa metaforana tätä edustaa kuitenkin nainen.

Huuruun: Levyn kolmas kappale on kenties Kasmirin soolotuotannon raskaammasta päästä. Kasmir viettikin milleniumin alussa jopa vuosikymmenen rankempaa rokkia paukuttaneen Collarbonen solistina ja sittemmin hieman amerikkalaisvaikutteisempaa rokkia soittaneen 15 Minutes Before The Diven nokkamiehenä. Huuruun-biisillä voidaankin ehkä kuulla kaikuja noilta ajoilta sillä kappaleessa on vahva poljenta, eikä se kuulosta kovin suomalaiselta vaikka laulukieli onkin suomi. Samalla kappale on kuitenkin vahvasti tässä ajassa.

Huonoo Seuraa: Melko itseselitteinen. Suuri harmi on, että sen julkaisu jäikin viime keväänä syntyneen kohun jalkoihin, sillä kyseessä on todella hieno biisi. Se oli itse asiassa minun henkilökohtaisesti eniten kuuntelemani kappale koko viime vuoden aikana!

Vanhaa Sua: Albumin ensimmäinen raita jolla kuullaan vierailemassa toinen artisti, Sini Yasemin. Biisi jatkaa levyn tummasävyistä, mutta maalailevaa linjaa, ja se on osuva kerronta itsensä hävittämisestä parisuhteessa ja vanhan itsen tai toisen kaipaamisesta. Tämä on yksi niistä kappaleista, joihin kasvaa enemmän kiinni joka kuuntelukerta.

Haluun löytää kotiin: Levyn selkeä käännekohta. Se alkaa viedä levyn suuntaa takaisin valoon ja tarinan kaarta takaisin tasapainoisemman elämän makuun. Kappaleella kuullaan äärimmäisen korostettu autotune, mutta kuitenkin enemmän efektinä tai jopa tietynlaisena instrumenttina, kuin tarpeena. Kappale edustaakin mielestäni hienosti juuri levyn modernimpaa, tyylikästä puolta.

Kaija: Polkaisee käyntiin levyn valoisamman osion. Se oli myös ihan oikeassa elämässä se kappale, joka ilmestyessään näytti, että Kasmirin ura jatkuu eikä ole ohi. Siinä missä Vadelmavene aikoinaan potkaisi siis Kasmirin uran käyntiin, on Kaija potkaissut käyntiin tämän uuden aikakauden. Kaija tuntuu helpottavalta, raikkaalta henkäykseltä levyn raskaamman osion jälkeen ja kappaleen kepeyttä suorastaan korostaa sitä edeltävän kappaleen raskas soundi.

Tulla ja Mennä: On hauskaa, että levyllä, joka on jollakin tapaa niin amerikkalainen mutta lyriikoiltaan kuitenkin selkeästi suomalainen, on otettu näinkin vahvasti vaikutteita myös jostakin ihan muualta — Kaijaa seuraava Tulla ja Mennä on nimittäin Kasmirin tiimin korsi lattarikekoon! Kappale oli Kasmirin viimeinen sinkkujulkaisu ennen levyn ilmestymistä. Vaikka tämä kappale suorastaan säteilee mielikuvia paahtavasta auringosta puhumattakaan millenium-lattaritaustoistaan, on sen laulumelodioissa mielestäni kuitenkin todella vahva henkäys Suomea. Tohtisinko jopa sanoa, että Suomi-iskelmää?

Miami: Levyn toinen kappale jolla kuullaan vieraileva artisti, tällä kertaa JVG joka tuokin jo entisestään aurinkoiseen kappaleeseen vielä vahvemman ripauksen positiivisuutta. Tässä eletään jo ihan huolella levyn selkeästi aurinkoisempaa aikakautta ja levyn synkemmät kappaleet ovat enää vain muisto. Melkein olisin kaivannut levyn “valoisalle” puolelle vielä toisen näinkin pirteän biisin.

Cha Cha Cha: Yllätykseksi jo levyn toinen hieman lattarihenkinen kappale. Se on eittämättä levyn rauhallisin raita, ja on tunnelmaltaan melko leijaileva ja jopa hieman välisoittomainen (vrt. AMK Dropoutin Indiana Jones) eli se ei itsessään paina levyllä kauhean paljoa, mutta vahvistaa kuitenkin levyn yleistä tunnelmaa ja draamankaarta.

Kiitos: Levyn päättää tunteellinen ja poikkeuksellisen avoin kappale Kiitos. Kappale on sinänsä aika tyhjentävä ja päättää myös hienosti levyn draamankaaren. Hauskaa on myös se, että mikäli levyn soittoa jatkaa automaattisesti uudestaan, sopii levyn ensimmäinen kappale Omana tämän perään myös jotenkin erityisen kauniisti.

Yhteenveto

Valmis on huomattavasti AMK Dropout -debyyttiä tummasävyisempi levy. Tätä toki ovat vihjalleetkin muutamat aiemmin julkaistut sinkut kuten Amen, Huonoo Seuraa sekä Vanhaa Sua. Vaikka muutama sinkkujulkaisu onkin jätetty levyltä kokonaan pois (Moshaamaan, Nutellaa ja Jutellaa) on levyä kuunnellessa päivänselvää miksi ne eivät sinne ole sopineet. Levyn draamankaari on hiottu lähes täydelliseksi, eivätkä nämä kappaleet olisi sekaan luontevasti mahtuneet. (Nutellaa ja Jutellaa levyn loppupuoliskolle ehkä jotenkin, ja sekin vain ehkä.)

Vaikka tummasävyisyys onkin levyn selkeästi näyttävin ja hallitsivin ominaisuus, eroaa se edeltäjästään myös monessa muussa asiassa. Valmis on huomattavasti ilmavampi ja siinä on osattu taitavasti käyttää hyväksi myös vähäeleisyyttä, “tyhjää tilaa” ja hiljaisuutta. Levyllä on tehty paljon kypsiä ja tyylikkäitä valintoja musiikki edellä. Siinä missä leikkisämpi AMK Dropout puski ajoittain läpi erikoisilla soundeillaan ja nokkelilla sanoituksillaan kuin höyryjuna, on Valmis jykevä ja aikaa kestävä tuotos.

Yhteenvetona siis tänään julkaistu Kasmirin kakkosalbumi Valmis on äärimmäisen tyylikäs albumi. The Weekndit on kyllä kuunneltu ja rapakon takaa otettu taitavasti mallia kotimaiseen tekemiseen. Levyllä on hieno draamankaari ja se tuo hienosti esiin synkkyyden kautta raikkaaksi ja valoisaksi avautuvaa kokonaisuutta. Levyllä kuullaan myös laulullisesti vielä silkkisempää äänenkäyttöä kuin aiemmin.

Avainkappaleet

Omana, Amen, Vanhaa Sua, Huonoo Seuraa, Kaija, Tulla ja Mennä