Aleksanteri Hakaniemi on tuonut Suomen musiikkikentälle jotakin mitä olen jo kauan kaivannut – leikkisää ja rohkeaa poppia, joka on vahvasti kiinni nykyhetkessä. Nyt käsissäni on vihdoin levy, jota odotin niin kovasti jo viime vuoden puolella, että kirjoitin siitä viime vuonna 7 x debyyttilevyt joita en malttaisi odottaa -postauksessani.

Nuorena Jaksaa

Etsi Mut: Levy alkaa samalla biisillä, jolla Hakaniemen sooloura polkaistiin käyntiin marraskuussa, se oli myös ensimmäinen tältä levyltä julkaistu kappale. Fiilistelin biisiä sen julkaisun aikaan täällä, ihastuin biisiin suunnattomasti jo tuolloin ja se on edelleen yksi omista henkilökohtaisista suosikkijulkaisuista viime vuosina.

Nikotiini: Levyn ensimmäinen julkaisematon kappale. Biisi on huomattavasti tanssivoittoisempi ja antaa jo hieman enemmän vihiä siitä mitä levyltä voi odottaa; tarttuvia bangereitä, jotka sopivat helposti klubisoittoon ja tanssilattialle, mutta taipuvat myös bändin avulla mainiosti rokkimeininkiin keikkalavoille.

Filmi Katkee: Hakaniemen kakkossingle, joka julkaistiin vuosi sitten helmikuussa. Kirjoitin kappaleesta tuolloin laajemmin täällä ja se olikin itselläni kaiken kaikkiaan toiseksi eniten kuuntelemani biisi koko viime vuonna! Mielestäni tämä biisi selkeytti paljon sitä mihin suuntaan Hakaniemen musiikki oli tuolloin menossa, ja fiilistelin jo silloin paljon sitä kuinka tavallaan tässä yhden miehen poikabändissä onkin kaikki ne klassiset persoonallisuustyypit joista poikabändit 90-luvulla rakennettiin – mutta tällä kertaa kaikki vain yhdessä samassa somassa paketissa.

Kynttilät: Kappale jatkaa levyllä jo julkaistujen biisien voittokulkua, se oli järjestyksessään viides sinkkulohkaisu ennen koko levyn julkaisua. Se palaa takaisin Etsi Mut -biisin kaltaiseen herkempään tunnelmaan, mutta kasvaa hienosti loppua kohden mahtipontiseksi balladiksi.

Ihon Alla: Tukee edeltävän kappaleen starttaavaa herkempää linjaa. Biisinä pelkistetty ja monella tapaa aukinainen nojatessaan vahvasti lähinnä Hakaniemen vokaaleihin. Taustalla kuullaan lähinnä pelkistettyä kitaraa ja muuta minimalistista äänimaailmaa, mutta loppua kohden tämäkin kappale räjähtää suuremmaksi kuin mitä biisi alkaessaan antaa ymmärtää.

Fucked Up: Viimeinen sinkkujulkaisu ennen kokopitkän debyyttialbunin julkaisua. Kappale palaa takaisin levyn ronskimpaan ja leikkisämpään tunnelmaan. Kappale on kuitenkin huomattavasti rennompaa poljentaa kuin levyn muut menevämmät biisit.

Mascara: Raikas ja kevyt tuulahdus keskellä levyä, joka on samalla myös rohkaiseva oodi luonnollisuudelle, avoimuudelle sekä itsensä hyväksymiselle etenkin parisuhteessa tai sen alkutaipaleella.

Ikioma: Levyn ainoa balladiduetto. Biisillä kuullaan vierailemassa Idolsissa kolmanneksi sijoittunut Julia Rautio.

15: Näin jälkikäteen tarkasteltuna, tämä on ennen albumin julkaisua julkaistuista sinkuista ollut lopulta ehkä pätevin läpileikkaus Aleksanteri Hakaniemestä artistina. Se esittelee kolmessa ja puolessa minuutissa monipuolisesti omintakeista laulua, nokkelaa kynäilyä, sekä niin herkkää kuin raskaampaakin puolta Hakaniemen tavasta tehdä musiikkia. Kirjoitin biisistä enemmän jo sen julkaisun aikaan täällä.

Pane Mut Sekaisin: Kappale nosti julkaisuhetkellään Hakaniemen musiikin tietyllä tavalla uudelle tasolle puskiessaan rajoja vielä entisestään. Biisillä kuullaan myös erittäin siististi Hakaniemen revittelevämpää äänenkäyttöä. Äärimmäisen koukuttava.

Nuorena Jaksaa: Mielenkiintoinen biisi siinä mielessä, että se vastaa kuitenkin mielestäni eniten sitä meininkiä mitä nähdään Hakaniemen keikoilla. Onkin mielenkiintoista nähdä ottaako tulevaisuudessa rock enemmän niskaotetta Hakaniemen musiikissa vai säilyykö se edelleen pintaan puskevana alaviitteenä.

Poikkeus: Alkaa rauhallisena kitaran näppäilyllä, mutta kasvaa loppua kohden kuitenkin piirun verran isommaksi biisiksi. Sellaiseksi, jonka jälkeen tekee mieli laittaa levy soimaan uudestaan alusta.

Yhteenveto

Debyyttinä Nuorena Jaksaa on erityisen loistava, sillä se esittelee Aleksanteri Hakaniemen hienosti monipuolisena ja erottuvana artistina, joka on onnistunut tuomaan Suomen musiikkikentälle jotain uutta; modernia, rohkeaa ja leikkisää tanssipoppia, jonka pohjalla kytee lopulta kuitenkin rock’n’roll.

Lyriikoiltaan levyn tematiikka pyörii vahvasti ihmissuhteissa ja kevyessä rappioromantiikassa. Elämän tarkoitusta ei tällä levyllä ole siis lähdetykään etsimään, mutta se antaa levylle paljon kosketuspintaa ja pitää biisit samaistuttavina.

Levy ei soundillisesti niinkään noudata mitään selkeää loogista tahtia vaan vaihtelee tasaisesti menevämpien ja rauhallisempien kappaleiden välillä. Vaikka levyn draamankaari jääkin sen vuoksi vähän rikkonaiseksi, pitää se levyn toisaalta freshinä ja ennalta-arvaamattomana. Hakaniemen laulusoundi on poikkeuksellisen tunnistettava niin kevyissä säröissään kuin tyylitellyssä lausunnassaankin.

Vierailevia artisteja levyllä kuullaan kahdella raidalla; Aste vierailee jo aiemmin julkaistulla Filmi Katkee -biisillä sekä Julia Rautio Ikioma-biisillä. Mielestäni isommat nimet eivät olisi levylle välttämättä vierailemaan sopineetkaan sillä artisti kantaa levynsä hienosti itsekin — kuten kuuluukin.

Nuorena Jaksaa nousi sekä fyysisen albumilistan, että albumilistan kärkiykköseksi. Albumilistalla huomioidaan myös striimien määrä ja sillä Aleksanteri Hakaniemi kiisi mm. JVG:n ja Antti Tuiskun ohi. Ei huono noin niin kuin debyyttilevyksi, eikä toki muutenkaan!

Avainkappaleet

Etsi Mut, Nikotiini, Pane Mut Sekasin, 15, Fucked Up, Nuorena Jaksaa