Noin viikon biisit esittelee tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin hiljattaisia suosikkeja.

Breaking Benjamin – Red Cold River

Olen rakastanut Breaking Benjaminia bändin We Are Not Alone -albumista lähtien ja herranjesta, ehän on julkaistu jo 14 vuotta sitten! (Oikeasti, jos haluatte tuntea itsenne vanhaksi niin tsekatkaapa milloin teidän teini-iän suosikkialbumit on oikein julkaistu.)

Jotenkin yllätyin kuunnellessani tätä Red Cold River -kappaletta, sekä toista hiljaittain julkaistua Feed The Wolf -kappaletta, sillä onpas bändin soundista tullut huomattavasti raskaampi kuin ennen? Harmi sinäänsä, sillä uusi soundi ei enää juurikaan erotu muista samankaltaisista yhtyeistä. Vanhassa Breaking Benjaminissa tuntui olevan jotain vähän raaempaa ja ehkä myös herkempää.

Roope Salminen & Koirat – Kusipää

Tätä biisiä on soitettu keikoilla mielestäni jo vuoden päivät, mutta julkaisuun se päätyi päätyi kuitenkin vasta nyt. Kappale alkaa tavallaan leikkisästi mukaansa tempaavalla riffillä, mutta loppupeleissä kyseessä on kuitenkin osuva kannanotto valloillaan olevaan turhauttavaan arvostelukulttuurin. Mielenkiintoista on myös, että kappale on päässyt radiosoittoon melko kiistanalaisista sanoituksistaan huolimatta.

New Deadline – Rainy Days

Biisi tarjoilee nimestään huolimatta jotain , valoisaa, raikasta ja suoraviivaista talven keskelle. Melkein voisinkin lisätä tämän jo kevätsoittolistalle. Sehän on kohta jo ajankohtainenkin taas!

Emily Burns – Bitch

Bitch on kupliva ja aurinkoinen ja Burnsin soundi muistuttaa feminiinistä versiota Ed Sheeranista, mutta asenteessa on kuitenkin häivähdys Charli XCX:ää. Salaperäisestä Burnsista ei vielä löydy kauheasti tietoa internetin syövereistä eikä Spotifystakaan löydy kaiken kaikkiaan kuin vasta kaksi kappaletta, mielenkiintoni kuitenkin heräsi sen verran, että taidan jäädä tutkalle.

Sting – Don’t Make Me Wait feat. Shaggy

Eikö olekin omituisin duetto mitä olette koskaan kuulleet? Itselleni ei olisi tullut ihan ensimmäisenä mieleen iskeä yhteen Stingiä ja Shaggya, mutta jotenkin kummasti se toimii ihan kivasti. Mitään pyörää tässä ei toki ole lähdetty keksimään uudestaan, mutta rento kolme- ja puoliminuuttinen on syntynyt kuitenkin. Sting tuntuu kappaleessa vetävän kuitenkin reilusti pidemmän korren kuin Shaggy, mikä ei sinänsä ole yllätys.

Kasmir – Tulla ja mennä

Vaikka tämä kappale suorastaan säteilee vahvoja millenium-lattaritaustojaan, on sen laulumelodioissa mielestäni kuitenkin todella vahva henkäys Suomea. Tohtisinko jopa sanoa, että Suomi-iskelmää? Olen fiilistellyt tätä biisiä julkaisustaan saakka ja täysin ihastunut siihen. Tulla ja mennä lienee viimeinen sinkku perjantaina julkaistavalta Valmis-kakkosalbumilta. Julkkareita juhlitaan Helsingin Korjaamolla levyn julkaisua seuraavana päivänä.

This is me (The Greatest Showman Soundtrack)

Kävin katsomassa The Greatest Showman -elokuvan sen ilmestyttyä teattereihin ja siinä ihastutti erityisesti elokuvan upea soundtrack. Tähän kappaleeseen rakastuin kaikkein eniten ja se on eksynyt ihan omillekin soittolistoilleni sitten elokuvan katsomisen. Elokuvan soundtrack on menestynyt noin muutenkin mainiosti ja mennyt monessa maassa suoraan listojen kärkeen. En ihmettele, vahva suositus niin elokuvalle kuin soundtrackillekin!

Haloo Helsinki! – Texas feat. JVG

Mielipiteitä on toki monia mutta omani on, että tämä on yksi siisteimmistä yhteisbiiseistä mitä on julkaistu viime aikoina! Tässä on jotain äärimmäisen siistiä ja oikeastaan kappale muistuttaa minua jotenkin Aerosmithin Walk This Way -kappaleesta, joka pistettiin uuteen uskoon Run DMC:n kanssa vuonna 1986 kymmenisen vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Texasissa on samaa leikkimielistä rähinää ja kujeilevaa rokkikitaraa kuin kyseisessä kasariklassikossa!

Jenni Vartiainen – Väärään Suuntaan

Vaikka Väärään Suuntaan kuulostaakin luonnolliselta jatkumolta Jenni Vartiaisen edellisille julkaisuille, siinä on mielestäni myös ihan hirveästi jotain samaa kuin Ihmisten Edessä -albumin äänimaailmassa oli aikoinaan. Tämä on tietenkin mielestäni ihanaa, sillä juuri tuo albumi oli se jonka avulla Jenni Vartiaiseen alunperin ihastuin. Joskin Jenni Vartiaisen ääni on tietenkin saanut rutkasti enemmän varmuutta sitten kymmenen vuotta sitten julkaistun debyyttilevynsä.

Sitku – Happee

Soundiltaan huomattavasti raskaampi Happee esittelee usein enemmän kepeältä, ilmavalta ja hyväntuuliselta Sitkulta huomattavasti tiukemman puolen. Voisi kuvitella, että aiempien julkaisujen jälkeen olisi vaikeaa jukaista tällainen biisi niin, että sitä pystyy ottamaan vakavasti mutta sitä ongelmaa ei kuitenkaan biisisstä löydy ja oikeastaan Happee on mielestäni ehkä siistein kaksikon toistaiseksi julkastuista biiseistä!

Noin viikon biisit 2018