Jos jokin on ihanaa niin se, että Timberlake on julkaissut vihdoin omaa uutta musiikkia muutaman vuoden tauon jälkeen. Välissä olemme toki saaneet nauttia esimerkiksi muutamista soundtrackeja varten tehdyistä superhiteistä, mutta niistäkin viimeisin, Can’t Stop The Feeling on julkaistu jo kaksi vuotta sitten. (!!)

Timberlake on julkaissut alkuvuoden aikana jo kolme kappaletta, jotka kaikki ovat maistiaisia 2. helmikuuta julkaistavalta Man of The Woods -albumilta. Filthy oli näistä julkaisuista ensimmäinen ja verrattuna aiempiin albumeihin, se kuulostaa mielestäni kevyeltä paluulta FutureSex/Lovesounds -aikakaudelle huojuvan futuristisin rytmeineen, jotka pitävät funkyn raidan tukevasti kiinni nykypäivässä. Samalla kuitenkin suurenmoiset “hey, if you know what’s good” -huudahdukset ovat enemmänkin selkeä ripaus hitusen vielä klassisemman tyylikkäältä The 20/20 Experience -aikakaudelta. Filthy onkin mielenkiintoista tasapainottelua näiden äänimaailmojen välillä.

Filthy on kuitenkin myös paljon enemmän kuin vain ääniaaltoja aiemmista julkaisuista. Biisi kuulostaa nimensä mukaisesti jotenkin hieman “likaiselta” mutta myös leikkisältä ja ennen kaikkea erittäin paljon Justin Timberlakelta. Parasta kappaleessa on, että se paranee jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Itse koin ainoana miinuksena kappaleen loppupuolen äänimaailman, joka ajoittain tuntuu ehkä hieman liian sekavalta, mutta palaa kuitenkin nopeasti takaisin pelkistetyn tyylikkääseen rytmiinsä.

Pari viikkoa Filthyn julkaisun jälkeen näki päivänvalon Supplies, tummanpuhuva pläjäys, jonka biitti vie nopeasti mukanaan. Kappale itsessään on mainio, eikä minulle siihen olekaan oikein lisättävää. Ajatuksia kuitenkin herätti ihan hirveästi kappaleen kylkiäisenä julkaistu musiikkivideo, jota onkin kritisoitu julkaisun yhteydessä paljon. Tahdon purkaa siitä nyt ajatuksiani hieman.

Dystopialaiseen videoon on saatu (aika väkisin) tungettua ajankohtaisia aiheita aina Trumpista #metoo-kampanjaan sekä #BlackLivesMatter-kampanjasta ydinsodan uhkaan, aselakeihin ja illuminatiin. Erityisen hämmentävää tämä on siksi, että ensikuulemalta itse kappale kuulostaa lyriikoiltaan lähinnä suhteellisen geneeriseltä ja kevyeltä kerronnalta seksistä / hiljalleen syttyvästä liekistä parisuhderintamalla.

Ylikuormittavan videon jälkimainingeissa ilmaan jääkin leijailemaan lähinnä kysymys siitä onko Supplies lopulta jo valmiiksi musiikkikentällä hyvänä tyyppinä pidetyn artistin yritys lähinnä brändätä itsensä luotettavana allyna niille jotka sitä tarvitsevat. Tulkinnanvaraiseksi jää onko tuo yritys muodostaa tämä yhteys näyttö aidosta halusta käyttää omaa asemaa hyväksi tuomalla esiin vähemmän etuoikeutettujen epäkohtia vai onko sillä todellisuudessa ollut tarkoitus korostaa sitä kuinka todella woke Justin Timberlake todella on.

“I got supplie-ie-ies” Timberlake laulaa samalla kun maailma hänen ympärillään palaa poroksi ja se on hämmentävää sillä viesti tuntuu olevan se, että näiden yhteiskunnallisten ongelmien äärellä hän nimeää itsensä pelastajaksi. Se tuntuu ensin ylimieliseltä ja egoistiselta mutta toisaalta; voisiko kyse olla sittenkin siitä, että Timberlake äärimmäisen etuoikeutettuna rikkaana valkoisena cis-miehenä nimenomaan tunnistaa vastuunsa yhteiskunnassa ja peräänkuuluttaa sitä, että muutkin etuoikeutetut tekisivät samoin ja puolustaisivat niitä, jotka sitä tarvitsevat?

“Saw you bein’ cornered by some guy you used to know / Stepped in between the both of y’all / Said, “I’m leavin’, do you wanna go? / ‘Cause I’ll be the light when you can’t see / I’ll be the wood when you need heat / I’ll be the generator, turn me on when you need electricity / Some shit’s ’bout to go down / I’ll be the one with the level head”

Mene ja tiedä. Keskustelua video on ainakin herättänyt jos ei muuta.

Tulevaa Man of the Woods -albumia on etukäteen maalailtu kovasti country -henkiseksi albumiksi niin haastatteluita kuin promokuviakin myöten; levyn kansikuvissa Timberlake poseeraa lumisessa metsässä, kävelee rotsi auki pellolla sekä nousee sumuisesta järvestä. Toistaiseksi julkaisuista kappaleista näyttönä on kuitenkin vain country-tähti Chris Stapletonin kanssa toteutettu Say Something, sillä kaksi muuta toistaiseksi julkaistua kappaletta eivät juurikaan puhku countryn henkeä.

Say Something on toistaiseksi julkaistuista kappaleista kuitenkin toistaiseksi ainoa joka edustaa hieman maanläheisempää materiaalia. Sekin on kuitenkin toteutettu modernilla twistillä ja jo edelliseltä The 20/20 Experience -albumiltakin löytyy countrympia biisejä  (esim. Drinnk You Away) kuin tämä. Mielestäni se on kuitenkin vain hyvä asia sillä itse en erityisesti countrysta välitä ja tämäkin kappale uppoaa ihan kivasti vaikka Filthy onkin tästä kolmikosta mielestäni mielenkiintoisin ja toimivin.

Luultavasti tulevalla levyllä onkin luvassa Timberlakelle tuttuun tyyliin vähän kaikkea, mikä ei toisaalta ole ollenkaan huono juttu sillä tässä on mies joka osaa toteuttaa tyylikkäästi pitkälti kaiken mihin ryhtyy. Toistaiseksi julkaistujen kappaleiden perusteella Man Of The Woods lienee yllättävä, leikittelevä, ajoittain hieman tummanpuhuva, likainen ja ehkä spontaanikin yhdistelmä Timberlakelle tyypillistä tyylikkyyttä yhdistettynä moderniin äänimaailmaan.