Noin viikon biisit esittelee tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin hiljattaisia suosikkeja.

Fall Out Boy – Champion

Jos johonkin voi onneksi aina luottaa niin siihen, että Fall Out Boy kuulostaa aina Fall Out Boylta. Joskin tämän biisin alussa itseäni huvitti hieman se, että alun kitaramelodia kuulostaa hieman Suomi-iskelmältä mikä ei ehkä ole ensimmäinen asia mitä tältä bändiltä odottaisin.

Champion on lyriikoidensa puolesta aivan loistava tsemppibiisi, mutta jää soundiltaan hieman tasapaksuksi. Myös Patrick Stumpin lauluihin toivoisi hieman enemmän voimaa ja asennetta.

Rosi – Tukasta kii

Siitä heitetään nykyään paljon vitsiä miten paljon nuoria naisartisteja Suomen musiikkikentältä löytyy, jotka esiintyvät etunimellään. On Sannia, Evelinaa, Juuliaa ja Ellinooraa… Nyt on nousemassa uusi aalto Siniä, Nelliä ja Rosia ja onhan se kieltämättä vähän hassua, mutta omasta mielestäni silti äärimmäisen ihanaa!

Tukasta kii on ihan törkeen hyvä ja menevä biisi, jossa häiritsee vain yksi asia. Se on kuin suora, suomennettu kopio Icona Popin ja Charli XCX:n vuoden 2012 hitistä I love it (I don’t care)! Once you hear it, you can not un-hear it.

Lissie – Boyfriend

Lissie tarjoilee jälleen tyylilleen tyypillistä unenomaista, orgaanista musiikkia.

Sini Sabotage – Kiitti

Pakko myöntää, että Sini Sabotagen uusimmat biisijulkaiseet ovat kyllä vedelleet kaikista oikeista sydännyöristä ainakin minun kohdallani. Lande on ehkä yksi suosikkibiiseistäni toistaiseksi tältä vuodelta.

Kiitti taas onkin vähän sentimentaalisempi ja herkempi kappale edellä mainittuun verrattuna. Aistin jopa kevyttä nostalgiaa. Uskon, että useilla meistä on elämässämme ollut joku ihminen kenelle voisimme laulaa tämän biisin.

Jori Sjöroos- Animals

Tämä mies tuli itselleni aikoinaan tutuksi rakastamani Magenta Skycode -yhtyeen kautta. Sittemmin opin pian, että Jori Sjöroos oli myös PMMP:n hovisäveltäjä ja -tuottaja. Magenta Skycode tarjoili aikanaan sellaista ainutlaatuista herkkyyttä josta nautin suunnattomasti ja surinkin bändin hautaamista suuresti. Onneksi tuo herkkyys venyi myös uuteen ROOXX-projektiin ja nyt tähän uuttakin uudempaan soolobiisiin nimeltä Animals.

Adam Lambert – Two Fux

Kaikista tämän postauksen biiseistä tämä on ehkä suosikkini. Musiikissa leikitellään mielestäni aivan liian vähän tyhjällä tilalla, hiljaisuudella. Tässä sitä käytetään kuitenkin mielestäni todella kauniisti hyödyksi. Myös Lambertin ääni, jota kuullaan usein lähinnä korkealta ja kovaa on tässä hienolla tavalla todella hallittu vaikka falsettikin on tässäkin biisissä läsnä – tietenkin.