On ollut poikkeuksellisen vaikeaa kirjoittaa tästä. Halusin kirjoittaa tästä heti kun tieto kiiri korviini, mutta olen itsekin tihrustellut itkua joka kerta avatessani tämän tekstikentän. Kokeillaan nyt kuitenkin, jos saisin edes jotain ajatuksiani kirjattua ylös.

Linkin Parkin debyyttialbumi Hybrid Theory oli ensimmäinen albumi, jonka ostin aikoinaan omilla rahoillani. Se ja Meteora olivat itselläni erittäin vahvoja vaikuttajia musiikin saralla. Vaikken olekaan fiilistellyt Linkin Parkia yhtä paljon enää noiden kahden levyn jälkeen, olivat ne itselleni niin iso juttu, että oma tunnesiteeni bändiin on ollut aina todella vahva.

Ensimmäisillä levyillään Linkin Park osasi pukea sanoiksi kaiken sen mitä en itse masentuneena nuorena vielä aivan osannut ja se taas auttoi purkamaan ahdistusta. Muistan edelleen kuinka koulussa välitunneilla piilouduin kiusaajiltani lukkiutumalla yksin koulun kirjastoon kuuntelemaan tätä biisiä. Se auttoi hengittämään.

Onkin ihan äärimmäisen surullista kun joku, joka tarjoaa niin paljon voimaa ja toivoa miljoonille ihmisille, ei saa sitä tarpeeksi itse ja vie lopulta oman henkensä. Sitä on nähty poikkeuksellisen paljon viime aikoina.

Sen lisäksi, että Chester Bennington oli äärimmäisen arvostettu taiteensa vuoksi, hän oli myös rakastettu ihminen, joka jätti jälkeensä vaimon ja kuusi lasta. Bennington taisteli läpi elämänsä lapsuudensa hyväksikäytön traumojen, päihdeongelmien sekä masennuksen kanssa.

When my time comes / Forget the wrong that I’ve done / Help me leave behind some reasons to be missed / And don’t resent me / And when you’re feeling empty / Keep me in your memory / Leave out all the rest

Kuva: Ben Houdijk