Minusta on ollut aina ihan mahtavaa kun uhoavat räppijätkät tekevät täysikäännökset ja julkaisevatkin jotakin tällaista ihanaa. Valehtelisin jos väittäisin etten olisi esimerkiksi yhtään yllättynyt kuin viimeisimmällä levyllään kuolemasta ja kivusta räpännyt Cheek julkaisikin kappaleen nimeltä All Good Everything, jossa räppää onnesta ja pokemoneista. Siinä on jotain hellyyttävää.

Mikael Gabrielin suhteen ero ei ole yhtä räiskyvä, sillä artistina MG ei ole mielestäni koskaan ollut selkeästi lintu eikä kala. Tavallaan pidän Mikael Gabrielista artistina juuri siksi, ettei hän ole puhdas räppijätkä vaan flirttailee popin kanssa niin paljon, että tuotanto jääkin jonnekin eri genrejen välimaastoon. Ja nuo välimaastot ovatkin aina olleet niitä omia suosikkejani!

Siitä huolimatta Riippumatto on raikas yllätys etenkin viime vuoden Vain Elämää -kauden jälkeen jossa moni tulkinta jäi synkäksi ja purki auki Mikael Gabrielin menneisyyttä. Riippumatto sen sijaan katsoo tulevaan ja keskittyy etenkin tähän kesään. Kaikki taikasanat kesäisen mielikuvan maalaamiseen mainitaan jo ensimmäisen minuutin aikana; tarakka, mansikat, elokuu, riippumatto, pool, breezer jäillä, omenapuut… Jos jostain on leivottu kesäbiisiä niin tästä, ja mielestäni aika onnistuneesti!

Kesäsoittolistallehan tämä päätyi.