Vuosi sitten comebackista ja keikkalavoille paluusta tiedottanut Underøath esiintyi Helsingin Tavastialla viime perjantaina. Kyseessä oli yhtyeen paluun lisäksi merkittävä tapahtuma myös siksi, että bändi on aiemmin nähty Suomessa keikalla vain kerran Virgin Oilissa vuonna 2010. Paluukiertueensa keikoilla yhtye on soittanut uransa isoimmat levyt They’re Only Chasing Safety ja Define the Great Line läpi kokonaisuudessaan!

Niille joille bändi on tuntemattomampi, tässäpä sen tarina pähkinänkuoressa:

Jo lähes kaksi vuosikymmentä paahtanut Underoath on kristillinen metalcore-yhtye, joka ehti nousta tietynlaiseen kulttimaineeseen hardcore-musiikin kulta-aikana siinä kymmenisen vuotta sitten. Bändi ehti julkaista kolme albumia edellisen laulajansa Dallas Taylorin kanssa, mutta vasta kun vokalistin paikan otti Spencer Chamberlain, saavutti bändi niin suuren mainstream-suosion, että se pysyi hyvin Billboard-listoilla, möi levyillään kultaa ja nappasipa pari Grammy-ehdokkuuttakin. Bändin kaksi ensimmäistä albumia Chamberlainin kanssa (jotka tällä keikallakin olivat valokeilassa) toivat bändille niinkin suurta menestystä, että niiden ansiosta Underoath on ollut yksi Yhdysvaltojen parhaiten myyvistä hardcore-yhtyeistä.

Tällaisten bändien palaaminen keikkalavoille on ainakin Suomessa oman kokemukseni mukaan tarkoittanut vahvasti sitä, että jostakin sitä vain ryömivät esiin kaikki ne samat naamat jotka fanittivat tällaista musiikkia kymmenisen vuotta sitten ja pyörivät samoilla keikoilla joka viikonloppu.

Ja fanittavat varmaan vieläkin — tai sitten eivät, mutta ainakin nämä tietyt bändit kuten Underoath ovat jättäneet meihin kaikkiin emonuoriin niin suuren vaikutuksen, ettei keikkaa samalla maankamaralla yksinkertaisesti voi jättää välistä vaikka elämässä ja musiikillisissa mieltymyksissä oltaisiinkin jo menty eteenpäin.

Tavastia ei ilmeisesti ollut aivan loppuunmyyty, mutta sali tuntui silti vyöryvän yli äyräiden kun bändi pääsi vauhtiin. Tunnelma todella oli ihan mieletön. Tunnelataus salissa oli ihan omaa luokkaansa, ehkä juuri siksi, että niin moni oli suunnattoman onnellinen bändin paluusta ja siksi myös paluukiertuetta kohtaan oli monella suuret odotukset. Lisäksi keikka tosiaan on harvinaista nannaa meille suomalaisille myös siinä mielessä, että bändi ei ole mitenkään yleinen vieras maaperällämme.

Vaikka keikka olikin ihan loistava, kyllä ne nostalgiset hetket saivat vain sydämen sykähtämään eniten. Kappaleet kuten It’s Dangerous Business Walking Out Of Your Front Door sekä A Boy Brushed Red Living In Black And White ovat niin järkyttävän kovia biisejä minulle jo itsessään, että niiden näkeminen livenäkaiken sen tunnelatauksen kanssa oli kyllä tosi pysäyttävä kokemus.

Summa summarum; olen äärimmäisen innoissani, että tämä bändi ei päättänytkään vielä pistää pillejä pussiin lopullisesti. Ja mikäli perjantain keikkaa on uskominen, en todellakaan ollut ainoa.