365 päivää, 365 biisiä. Postaussarja seuraa bloggaajan hiljattaisia biisifiilistelyitä sekä blogin vuosisoittolistalle ja Rosvojen Viikkosaalis -soittolistalle nostettuja biisejä vuonna 2017. Syynissä niin vuoden kuumimmat biisit kuin yleisetkin biisifiilistelyt!

Vesala – Muitaki ihmisii

Paula Vesalan viime vuonna ilmestynyt debyytti sooloalbumi Vesala oli mielestäni parhaita asioita mitä on tapahtunut suomalaisella musiikkikentällä vuosiin. Se oli äärimmäisen pop, mutta samalla kuitenkin juuri sopivalla tavalla artsy. Ennen kaikkea se kuulosti juuri Paula Vesalalta.

Muitaki ihmisii on Vesalan ensimmäinen sinkkujulkaisu tuon levyn jälkeen. Se ei herättänyt minussa ihan yhtä suuria tunteita kuin debyyttilevyn kappaleet, mutta onhan se ihan kiva. Kappale uudistaa Vesalan soundia selkeästi popimpaan suuntaan ja on todella tanssipainotteinen, ajoittain äänimaailmassa kuullaan jopa hönkäyksiä jostakin etelästä niin, että melkein voi kuvitella tanssivansa sen tahtiin jossakin aurinkorantojen kuumimmilla klubeilla.

Muitaki ihmisii on monella tapaa paljon helpompi kappale kuin Vesalan aikaisempi soolotuotanto ja siksi ymmärrän miksi se varmasti uppoo moneen kuuntelijaan mainiosti. Itse kuitenkin tietyllä tapaa olen pitänyt aiemmissa biiseissä juurikin siitä vaikeudesta ja siksi tämä ei iskenyt yhtä kovaa kuin aiempi tuotanto vaikka onkin todella tarttuva ralli.

PS. En voi sille mitään, että kappaleen alkaessa “mä en oo mustasukkainen” alkaa päässäni soida välittömästi Antti Tuiskun Ota Kuva.

Aleksanteri Hakaniemi – 15

Toistaiseksi vasta kaksi kappaletta julkaissut Aleksanteri Hakaniemi on nyt julkaissut kolmannen biisinsä ja pakko myöntää, että odotukseni alkavat olla jo jokaisen julkaisun kohdalla aika korkealla sillä jo julkaissut kappaleet Etsi Mut ja Filmi Katkee ovat olleet niin älyttömän kovia.

Uusi kappale 15 ei kuitenkaan tee välittömästi vaikutusta heti ensimmäisestä sävelestä kuten edelliset kappaleet vaan kyseessä on enemmänkin sellainen biisi, johon kasvaa hiljalleen kiinni. Se on hyvä asia sillä ainakin omien musafiilistelyideni pohjalta olen huomannut, että juuri sellaiset kappaleet jotka kypsyvät hitaammin ovat sellaisia joita on vaikeampi kuluttaa puhki.

Aleksanteri Hakaniemi toistaiseksi seuraa aika mainiosti täällä ennustamaani edistyspolkua ja toivonkin suuresti, että myös lopputulema olisi tuo ennustamani eli se, että ihan viimeistään debyyttilevyn kohdalla suosio räjähtäisi käsiin, koska tämä olisi (ja on ollutkin) kyllä raikas tuulahdus Suomen musiikkikentällä.

Roope Salminen & Koirat – Tanssi se ulos feat. Ellinoora

Kukapa olisi aiemmin keksinyt kuinka mainio combo olisikaan Ellinoora + Koirat! Äänimaailmallisesti tässä kappaleesta on mielestäni tosi paljon samaa kuin aiemmin julkaistussa Sinulle Mutsi -biisissä vaikka kappaleet eivät kohtaakaan teemallisesti.

Tanssi se ulos on rohkaiseva voimabiisi niihin vähän ankeimpiin elämänvaiheisiin ja samalla mainio tsemppibiisi tämän viimeisen pimeämmän vuodenajan yli ennen kuin kevät ottaa kunnolla vallan!

Evelina – Kylmii väreitä

Kun aloin kuunnella tätä biisiä ensimmäistä kertaa, en ensin oikein päässyt sen tunnelmaan kiinni. Kertosäkeessä se kuitenkin muuttui sillä tässä on ihan törkeen koukuttava kertsi! Se tekee kappaleesta kansainvälisen, hengittävän ja kesäisen. Samalla se kuitenkin jättää biisin muut säkeistöt vähän laimeaksi.

Kylmii Väreitä on ensimmäinen Evelinan julkaisema biisi lokakuussa julkaistun 24K-debyyttialbumin jälkeen.

OneRepublic – No Vacancy

Kaikista lähiaikoina kuulemistani uusista biiseistä tämä teki jotenkin suurimman vaikutuksen heti ensikuulemalta. Ensinnäkin biisin soundi on jotenkin todella suuri ja täyteläinen, vaikkei se musiikillisesti olekaan mitenkään kovin poikkeuksellinen. Kappale on mielestäni soundiltaan myös melodisesti vielä popimpi kuin OneRepublicin aiemmat julkaisut.

Papa Roach – None of the Above

Olen aina satunnaisesti fiilistellyt Papa Roachin meininkejä, mutta suurimmat suosikkini sijoittuvat kuitenkin sinne vuosituhannen alkuun jolloin julkastiin bändin kenties suurimmat hitit kuten Last Resort, Getting Away With Murder ja She Loves Me Not.

Siksi olenkin tästä biisistä aivan käsittämättömän fiiliksissä tästä biisistä koska tämä on minun mielestäni aidosti bändin paras biisi sitten noiden ~15 vuotta sitten julkaistujen kappaleiden. Vaikka biisi alkaakin suhteellisen kevyellä kitaranäppäilyllä, se syvenee nopeasti todella paljon syvempiin tunnelmiin ja kasvaa hiljalleen todella raskaaksi kertosäkeeksi joka hallitseekin pitkälti koko loppubiisiä.

None Of The Above -kappaleen myötä olenkin todella innoissani bändin ensi viikolla julkaistavasta Crooked Teeth -levystä, joka on bändin yhdeksäs studio-albumi!

Miley Cyrus – Malibu

Suhteeni Miley Cyruksen musiikkiin on ollut todella vaihteleva. Rakastin Bangerz -albumia, mutten voinut sietää sitä edeltäviä julkaisuja. Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää, sillä Bangerz oli albumi, jolla Miley Cyrus tavallaan loi itsensä uudelleen artistina eikä sillä ole kovinkaan paljon tekemistä artistin aiemman tuotannon kanssa.

Seuraava levy, Miley Cyruz & Her Dead Pets -levy meni itseltäni kuitenkin täysin ohi. Siis, että ei ole tullut kuunneltua, enkä oikeastaan tiedä miksi koska Bangerz oli itselleni niin käsittämättömän iso levy. Se oli itselleni ehkä hieman liian pitkä (23 raitaa) ja kokeileva, mutta toki sitäkin voisi koittaa kokeilla uudestaan. Kannessa Miley poseeraa epäedustavan näköisenä kieli ulkona hukutetuna glittermömmöön, kuvaa toisaalta mainiosti levyn sisältöä.

Nyt julkaistun uuden Malibu -kappaleen sinkun kannessa Miley Cyrus makaakin luonnollisen ja hehkuvan oloisena kukkaisella niityllä. Matka entisen levyn tunnelmista onkin siis melkoinen! Tähän kappaleeseen ihastuinkin heti ensikuulemalta ja olen taas innoissani tulevista julkaisuista! Mitään käsittämättömän uutta ja kekseliästä tämä kappalehan ei tarjoa, mutta tavallaan juuri siksi se toimiikin niin hyvin – kaikessa yksinkertaisuudessaan. Malibu on aidosti huoleton ja kesäinen.

Noin viikon biisit 2017