365 päivää, 365 biisiä. Postaussarja seuraa bloggaajan hiljattaisia biisifiilistelyitä sekä blogin vuosisoittolistalle ja Rosvojen Viikkosaalis -soittolistalle nostettuja biisejä vuonna 2017. Syynissä niin vuoden kuumimmat biisit kuin yleisetkin biisifiilistelyt!

Antti Tuisku – Rahan Takii

Kun kuulin tämän biisin ensimmäistä kertaa, ajattelin että piru kun on nyt outo biisi. Ja ei se mitään, minusta on ihanaa, että Antti Tuisku tekee niin omituista musiikkia! Pidimpä siitä tai en, on mahtavaa kun ei oikeasti osaa arvata minkälaisen biisin artisti julkaisee seuraavaksi.

Tämä biisi tulikin ihan puun takaa, kuuntelin sen kerran ja totesin ettei ole minun juttuni. Kerran. Aivan yhtäkkiä huomasinkin päiviä myöhemmin, että hemmetti se biisihän soi mun päässä vieläkin! Sittemmin kappale on noussut kaikille soittolistoilleni koska sitä on vaan pakko kuunnella koko ajan.

Antti Tuiskun oli tarkoitus lähteä uuden levyn tekoon Karibialle asti, mutta suunnitelmat sittemmin vesittyivät. Nuo Karibian vivahteet kuuluvat biisillä siitä huolimatta, ja niin kuuluu muuten myös muillakin biiseillä joita on vilahdellut Antti Tuiskun somevideoissa. Mielenkiinnolla odotan kuinka vahvasti nuo trooppiset soundit kuuluvat uudella levyllä.

Lana Del Rey – Love

Tällainen tummanpuhuva, maalaileva huokailu ei voi olla muuta kuin Lana Del Reytä. Love on silti todella pelkistetty, jopa Lana Del Reyksi. Kappale nojaa pitkälti pelkästään lauluvokaaleihin, eikä se juurikaan muuta tarvitsekaan! Uskomattoman kaunis biisi.

ALMA – Chasing Highs

Alma vois kyllä laulaa vaikka pyykkien pesusta enkä olisi pettynyt, olen niin suunnattoman ihastunut tuohon huumaavaan ääneen. Chasing Highs ei onneksi kerro pyykkien pesusta, mutta tarjoilee utuista tunnelmaa yön pikkutunneille tai tapahtumarikkaisiin kesäöihin. Ihastuttava kappale.

Nelli Matula – Mun Kaa Kahden

Rähinän ainoa naiskiinnitys Nelli Matula on julkaissut nyt yhteensä kolme biisiä ja kuva Matulan yleissoundista artistina alkaa hiljalleen muodostua. RnB-vaikutteinen suomenkielinen poppi on puskettu täyteen Matulan räjähtävää itsevarmuutta ja toistaiseksi julkaistut biisit ovatkin tietynlaisia voima-anthemeita. Mun Kaa Kahden ei ole tälle ollenkaan poikkeus vaan sillä suorastaan juhlitaan omaa aikaa ja omasta seurasta nauttimista.

Saara – Superpowers

Tykkäsin ihan hirveästi sittemmin jo harmikseni Spotifysta kadonneesta Hello I’m Saara -EP:stä, siis ihan hirveästi, kuuntelin sitä päivittäin. Jokunen aika sitten julkaistu Permission to Love oli pianovoittoinen balladi, upea ja mielettömän kaunis sellainen, muttei kuitenkaan jäänyt samanlaiseen tehosoittoon.

Nyt sitten, Superpowers. Voi jukra. Mä uskon, että tämä biisi tulee tekemään Saaralle enemmän kuin nyt ensikädessä kukaan ymmärtää. Kappaleessa on sen verran jotakin samanlaista kuin edellisen lyhytsoiton biiseissä, että se sopii hyvin niiden jatkeeksi, mutta samalla siihen on tuotu kuitenkin ripaus jotakin enemmän ja uskonkin, että se nousee suuremmaksi hitiksi kuin rauhallisemmat edeltäjänsä. Lisäksi se tuo erilaisuudellaan oivan lisän Saaran jo julkaistujen kappaleiden listaan!

The Rasmus – Paradise

Eittämättä yksi suomalaisen rockin menestyneimmistä ja kansainvälisimmistä yhtyeistä, The Rasmus meni sitten ja julkaisi uuden kappaleen. Edellisistä julkaisuista on kulunut jo viisi vuotta.

Paradise jatkaa samaa melko rauhallista, maalailevaa tyyliä kuin bändin aiemmat julkaisut (silloin joskus viisi vuotta sitten) ja jää itselleni siksi vähän ankeaksi. Tosin tähän väliin todettakoon, että bändi ei ole edustanut omia musiikillisia mieltymyksiäni enää vuosikausiin vaan ainoat suosikkini bändin tuotannosta löytyvät 2000-luvun alkupuoliskolta. En saa jotenkin tästä biisistä mitään irti, hissimusiikkikin tuntuu itselleni innostavammalta.

Noin viikon biisit 2017