Mariska – Matador

Mariska on aina ollut mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen artisti. Sellainen josta ei oikein ota selvää onko se lintu vai kala, mutta pitää siitä oli se sitten kumpi tahansa. Aluksi tuo kala oli rap-artisti, kunnes julkaisikin punkjazzia sekä bluesia henkivän Mariska ja Pahat Sudet -albumin vuonna 2010. Pahat Sudet jatkoi matkaansa muutaman vuoden ajan kunnes lopetti toimintansa 2013, sittemmin kalasta tuli lintu, joka jatkaa nyt soolourallaan.

Matador on siitä ensimmäinen virallinen taidonnäyte, vaikka Mariskan ei juurikaan tarvitse todistella itseään. (Oman artistiuransa ohessa hän on sanoittanut hittejä niin Jenni Vartiaiselle ja Anna Puulle kuin Stam1nallekin.) Albumikokonaisuutena Matador on kekseliäs ja nokkela sekä loistaa Mariskalle tuttuun tapaan etenkin lyriikoillaan. Se ei kuitenkaan saavuta hirveän montaa tasoa ja jää siksi hieman latteaksi. Levyllä on muutama suorastaan kutkuttavan ihana yksityiskohta mikä ei kuitenkaan tee siitä tarpeeksi koukuttava kuunneltavaksi uudestaan ja uudestaan, mutta on samalla liian omituinen pelkäksi taustamusiikiksi. Lintu vai kala, lintu vai kala, emme tiedä vieläkään…

Omat suosikit: Kotiin, Pliis Ufot Pliis, Oikee Matador

Blind Channel – Revolutions

Blind Channel on lupaava oululainen bändi, joka soittaa omien sanojensa mukaan violent popia — sellaista raskasta musiikkia, johon on yhdistetty pop -elementtejä, räppiä sekä kevyempää laulua. Eihän tässä silti pyörää ole keksitty uudestaan, päinvastoin. Oikeastaan tässä on palattu ajassa takaisin n. kymmenen vuotta emovuoteen 2005 ja päätetty tuoda kaikki nuo angstiset tunteet tähän päivään. Ja jotenkin ihmeen kaupalla se on tehty onnistuneesti.

Blind Channel osoittaa potentiaalista lupaista ei vain kotimaan kentällä, vaan myös kansainvälisille vesille. Bändin kaksi erityyppistä solistia saavat levyn ajoittain muistuttamaan etäisesti Hollywood Undeadia ja jopa vanhempaa Linkin Parkia (Hybrd Theory — Meteora -era). Debyyttilevy Revolutions on sellainen kokonaisuus ja kokemus, että se ei pysähdy. Pitää vain tarrata kiinni käsinojista ja nauttia kyydistä.

Omat suosikit: Bullet (with your name on it), Enemy for me, Deja Fu

Ellinoora – Villi Lapsi

Kun ajattelen Ellinooraa, ajattelen Suomen kesää ja festareita. Kukkaniittyjä, kesäsateita ja juhannusöitä. Tämä mielikuva saattaa toki olla vain vahva linkki kesän hittibiisiin Rakkauden kesä, mutta siltä kuulostaa myös Ellinooran esikoislevy.

Villi Lapsi on Ellinooran uusi alku artistina. Muutama vuosi sitten aloitettu ensilevyn alkurustailut olivat päätyneet jo kerran roskakoppaan kun muiden kirjoittamien laulujen esittäminen ei tuntunutkaan omalta. Sittemmin jo teini-ikäisenä levytyssopimuksen saanut Ellinoora on panostanut musiikin kirjoittamiseen itse. Villi Lapsi onkin kirjoitettu pääosin itse yhdessä levyn tuottaneen Samuli Sirviön kanssa.

Ellinooran omassa soundissa sekä musiikissa itsessään on jotakin ajatonta, mikään ei tee siitä modernia tai nykyaikaista. Mikään ei sido niitä tähän päivään. Se saattaa toki kuulostaa ikävältä, mutta näen itse sen vain positiivisena asiana, sillä se tarkoittaa sitä, että nämä biisit kestävät kuuntelua ja toimivat vielä kymmenenkin vuoden päästä.

Omat suosikit: Elefantin paino, Kahleet, Yölaulu