No mutta Sannillahan menee nyt ihan kivasti. Viime viikolla ilmestynyt albumi SANNI myi platinaa jo ennen julkaisuaan ja levyn jokainen biisi päätyi ensimmäisen vuorokauden aikana Spotifyn Suomen TOP 40-listan striimatuimpien kappaleiden joukkoon. Samalla Sanni on ehdolla Suomen parhaaksi naispukeutujaksi Elle Style Awardseissa ja uudella levylläkin Cheek feattaa Sannia eikä toisinpäin.

Koti-ikävä käynnistää levyn rauhallisella tunnelmalla, mutta sitä seuraava radiosinkuksikin valittu Että mitähän vittua kertoo ehkä himpun verran enemmän levyn linjasta. Oikeastaan se kertoo ehkä toistaiseksi julkaistuista sinkuista eniten siitä mitä albumilta voi odottaa. Kokopitkältä löytyy kuitenkin enemmän kuplivuutta ja pilkettä silmäkulmasta kuin yhdeltäkään sen sinkulta. Levyn viimeisin sinkku Oo se kun oot julkaistiin syyskuun puolella, vain muutama viikko ennen täysipitkän albumin virallista julkaisua. Se vaati itseltäni useamman kuuntelukerran ennen siihen ihastumista, mutta huomasin sen kuitenkin jääneen päähäni soimaan jo ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Biisillä vierailee myös Paperi T, jonka lisäksi levyllä kuullaan toisena vierailevana artistina Cheek. Levyn kolmossinkulle on tällä hetkellä tekeillä myös musiikkivideo.

Siinä missä monen aikamme artistin kokeilut siirtyä modernisti tähän päivään on jäänyt hieman kiusalliseksi yrittelyksi, näyttää Sanni levy levyltä mallia kuinka tehdä sama luontevasti. Sanni on täydellinen läpileikkaus tästä päivästä; kielestä jota käytämme, musiikista jota kulutamme, parisuhteista joita pyöritämme sekä ajatuksista jota käymme läpi. Levyn modernia linjaa edustaa niin äänimaailmaltaan kuin lyriikoiltakin erityisesti levyn nimikkokappale SANNI, joka on kuin tuulahdus raikasta ilmaa.  Sannissa on artistina jotakin aitoa mikä koskettaa, jopa silloin kuin se ärsyttää. Levyn sanoituksissa ovat Sannille tyypillisesti läsnä myös pienet arkiset asiat ja brändit, jotka maalaavat terävää kuvaa kasvavasta sukupolvestamme. Lisäksi Sanni on ottanut levyllään tilaa myös vastata edellisen levyn jälkeen puituihin kohuihin joissa julkisuus moukaroi ja someviesteissä halutaan raiskata.

Vaikka maastamme toki löytyy tällä hetkellä ihan mielettömiä nousevia artisteja, joilla on kansainvälinen soundi ja mahdollisesti kirkas ura rapakon takana (esim. Alma, Saara) on Sanni onnistunut luomaan maassamme jotakin ihan uutta. Hän ei ehkä pelaa yhtä isossa sarjassa kuin monet kansainväliset tähdet, mutta hän on luonut kokonaan uuden sarjansa jossa painii yksin sellaista vauhtia, että kenenkään muun on turha edes yrittää kehään ainakaan pieneen hetkeen. Toivottavasti kuitenkin yrittää, sillä Sanni on avannut myös ovet jollekin aivan uudelle.

Sanni on kolmen levyn aikana ehtinyt karistaa musiikistaan pois sen ensimmäisen levyn naiivin leikkisyyden, mutta tilalle on hiljalleen syntynyt aikuinen artisti, joka kykenee tekemään myös jotakin modernia, rohkeaa ja nuorekasta sekä pysymään samalla raikkaana ja uusiutumiskykyisenä. Suomalaisessa mainstream-musiikissa ei ole aiemmin nähty yhtäkään samanlaista artistia ja mielestäni tällä hetkellä maamme musiikkikenttä tarvitseekin epätoivoisesti raikkaita edelläkävijöitä kuten superkaksikko Sanni Kurkisuo ja tuottaja Hank Solo.

Sannin kolmas albumi rikkoo kaikkia mahdollisia rajoja niin näyttävästi, että avaa varmasti samalla ovia myös tuleville artisteille ja uusille läpimurroille. Henkilökohtaisesti SANNI upposi minuun todella kovaa, etenkin äänimaailmaltaan ja nokkelilta sanoituksiltaan. Siinä missä kuitenkin esimerkiksi ensimmäiseltä Sotke Mut -levyltä löytyi hirveä määrä selkeitä sinkkubiisejä, vaativat uuden levyn kappaleet enemmän sulattelua – siinä missä niille lämpeää hitaammin, ovat ne kuitenkin loppukädessä kovempia kuin yhdenkään Sannin aikaisemman levyn biisit. Ah, voi piru kun oon iloinen siitä, että Suomeen on syttynyt tällainen tähti!

Levyn tähtibiisit: SANNI, Ku Kanye Kanyee, Moukari, Trampoliini