Noin viikon biisit nostaa tulokkaita, uutta musiikkia ja muita Musiikkiblogin suosikkeja.

Ariana Grande – Dangerous Woman

Ariana Granden soundi on ihastuttanut minua aiemminkin, mutta tämä uusi, vaarallisempi äänimaailma kutkuttaa kuulohermojani vielä enemmän. Ariana Granden kolmas studioalbumi (vai lasketaanko joululevyt?) julkaistaan toukokuun lopulla. Olenko muuten ainoa, joka näkisi (tai siis kuulisi) tämän kappaleen Fifty Shades Of Grey -elokuvan tunnarina…?

Cheek – Me Ollaan Ne

Tämän punasävytteisen videon on varmasti tässä kuussa jo nähnyt lähes jokainen, mutta jaetaan se varmuuden vuoksi vielä täälläkin! Alpha Omega -levyn Me ollaan ne -versiossa on mukana vain Nikke Ankara, mutta tässä kakkososassa nähdään ja kuullaan myös JVG, Elastinen, Kube sekä Pete Parkkonen.

Olen itse todella nirso mitä tulee räppiin ja vielä sitäkin nirsompi mitä tulee suomiräppiin, vielä nirsompi olen tällä hetkellä pinnalla olevista artisteista puhumattakaan siitä miten kaukana Cheek on siitä mikä itseeni yleensä uppoaa. Tässä biisissä kuitenkin iskee toimiva melodia, ja Cheekin älytön verse. En ole vielä aivan muodostanut mielipidettäni tästä biisistä, mutta kovasti tämä on ainakin soinut päässäni.

Lights – Meteorites

En tosiaan tiedä kuinka olen voinut unohtaa tämän ihanan artistin, mutta onneksi löysin sen uudestaan! LIGHTS eli kanadalainen artisti Valerie Anne Poxleitner hurmasi minut aikoinaan vieraillessaan Bring Me The Horizonin levyllä ja tuli nyt vastaan uudestaan etsiessäni vastikään julkaistua musiikkia. LIGHTS julkaisi juuri uuden Meteorites-singlensä ensi kuussa julkaistavalta Midnight Machines -EP:ltään, joka sisältää kahdeksan akustista versiota hänen edellisen levynsä kappaleista. Ah ja voi, tämä meni jotenkin suoraan sydämeen!

Meghan Trainor – No.

Jos suoraan puhutaan, on tämä kappale mielestäni hulvaton. Onneksi sellaisella hyvällä tavalla. Siinä missä Trainorin superhitti All About That Bass oli selkeä anthem kurvikkaille naisille, juhlii No naisten itsenäisyyttä, joka on huhujen mukaan muutenkin tulevan levyn kantava teema.

Noah Kin – The Void

Mielenkiintoisella tavalla sekä tunnelmaa nostattava, että tummasävytteinen The Void iskee johonkin spesiaaliin kohtaan minussa. Kuten aiemmin tällä viikolla mainitsinkin, olen todella nirso räpin ja hip hopin suhteen, mutta olen todella iloinen, että olen lähiaikoina löytänyt yhä enemmän ja enemmän sellaisia artisteja ja biisejä jotka uppoavat. Nuori ja lahjakas Noah Kin on yksi tällaisista tyypeistä.

Vastaavanlaisia suosituksia räppitietämättömälle voi muuten tietenkin heittää kommenttiboksiin!

Birdy – Wild Horses

Itselleni Birdy, eli vielä alle parikymppinen Jasmine van den Bogaerde tuli tutuksi hänen ihastuttavan Bon Iver -coverinsa myötä, joka oli myös Birdyn uran ensimmäinen sinkku ja läpimurtohitti. Sittemmin Birdy on julkaissut toisenkin levyn, mutta siitä on tullut kuluneeksi jo muutama vuosi joten on kiva saada vihdoin kuultavaksi uutta materiaalia! Kappale itsessään on upeaa kuunneltavaa ja Birdy itse kuulostaa siinä tietenkin mainiolta, tyylilajissaan biisi jää kuitenkin hieman hajuttomaksi ja mauttomaksi eikä se sinänsä tarjoa mitään uutta pöytään. Birdyn uusi albumi julkaistaan ensi viikolla!

Bat For Lashes – In God’s House

On artisteja, jotka ovat vain niin paljon enemmän kuin pelkkää musiikkia. Bat For Lashes on minusta yksi sellaisista artisteista. Monilahjakkuus Natasha Khan yhdistelee musiikissaan tanssimusiikin ja tunnelmallisen hönkäilyn piirteitä. Bat For Lashesin musiikkia on usein verrattu mm. Kate Bushiin, Björkiin, Cat Poweriin, Siouxsie Siouxiin sekä Tori Amosiin.

Bat For Lashesin edellisestä levystä on nelisen vuotta ja In God’s House on maistiainen tulevalta The Bride -levyltä. Plätty lienee konseptialbumi, sillä se perustuu pitkälti tarinaan naisesta, jonka mies kuolee autokolarissa matkalla kirkkoon parin häihin. Nainen sittemmin karkaa hääpaikalta parin yhteiselle honeymoonille yksin samalla surren ja pohtien rakkautta, surua ja juhlaa. Fanitan konseptilevyjä kyllä ihan liikaa!

Noin viikon biisit 2016