Kävin keskiviikkona tarkastamassa jenkkiläisen vaihtoehtoista indie rockia paukuttavan Imagine Dragons -yhtyeen livekunnon Helsingin Hartwall Areenalla. Bändin molemmat julkaistut täyspitkät levyt ovat olleet itselläni kovassa soitossa etenkin viime syksynä sekä nyt talven ajan ja etenkin viime vuonna ilmestynyt Smoke + Mirrors -albumi on niin pirun kova, että tuskin kyllästyn siihen ikinä.

Pakko silti myöntää, että olin vähintäänkin yllättynyt kun bändi saatiin Suomeen suoraan areenakeikalle. Vieläkin yllättyneempi olin keskiviikkona kun näin mikä määrä ihmisiä oli saapunut areenalle, minulla ei ollut hajuakaan siitä, että bändi on Suomessa näin suosittu!

Samaan syssyyn myönnän myös, että olin bändin lavakarismasta erittäin positiivisesti yllättynyt. Oikeastaan keskiviikkoiseen keikkaan lukeutuu suunnaton määrä yllättymisen tunteita. Yllätyin myös keikan jälkimainingeissa siitä kuinka Hesari tyrmäsi konsertin melko tylyin sanakääntein, aivan kuin toimittaja Aleksi Kinnunen olisi ollut aivan eri tapahtumassa kuin minä. Laimeaksi ja karismaattomaksi tyhjäkäynniksi keikan tuominnut toimittaja oli oikeastaan kirjoittanut kokeneensa juuri päinvastaisen kokemuksen kuin minä.

On mielestäni jännittävää ja aivan suunnattoman mielenkiintoista kuinka eri tavoin ihmiset voivat kokea musiikin, taiteen ja kulttuurin. Siinä missä Hesarin toimittajasta tuntui, ettei bändin lavapreesens riitä täyttämään edes kokonaista areenaa, minusta tuntui siltä kuin edes Hartwall ei olisi riittänyt. Imagine Dragons tarjoili kuuntelijoilleen aivan mieletöntä energiaa, sellaista valoisaa lämpöä joka leijuu ilmassa lähes käsinkosketeltavissa. Minun oli mahdotonta olla hymyilemättä.

Kuten aiemmin mainitsin, minulla ei ollut hajuakaan siitä, että bändi oli näin suosittu. Keskiviikkoisen konsertin jälkeen olen siitä kuitenkin suunnattoman iloinen. Saan suurta mielihyvää siitä kun läpimurron tekevät tämänkaltaiset bändit, joilla on selkeästi oma, tunnistettava soundinsa. Imagine Dragons kuulostaa etäisesti Coldplayn ja Fun. -yhtyeen lehtolapselta, mutta sellaiselta, joka kapinoi vanhempiaan vastaan ja on lähtenyt maailmalle etsimään itseään. Tällä viikolla onneksi Suomeen!

Kaiken kaikkiaan erittäin mainitsemisen arvoinen suoritus bändiltä ja myöskin yleisöltä, jossa ei suomalaisille satunnaisesti tyypillistä pönötystä juurikaan nähty, vaan yleisö jaksoi riemuissaan juhlia yhdessä bändin kanssa koko parituntisen setin ajan. Kymppi plus ja papukaijamerkki, tämä toi kyllä piristystä harmaaseen talveen!