Tänään on lokakuu. On kai siis mahdotonta enää yrittää paeta sitä faktaa, että kesä on ohi ja syksy kolkuttelee jo ovella. Elämme ihmeellistä väliinputoajavuodenaikaa mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että joka toinen päivä on syksy, mutta joka toinen päivä saattaa tuntua kesältä. Ja se on ihan okei — väliinputoajavuodenaika on täydellistä aikaa nostalgisoida kesää sekä sen parhaita hetkiä ja festareita. Tässä vielä viimeiset ottamani kuvat kesän keikoilta, sitten voimmekin jo siirtyä uusiin syystuuliin!

Pharrell Williams (Ruisrock)

Olin etukäteen todella innoissani siitä, että Pharrell kiinnitettiin Ruisrockin ohjelmistoon. Lauantai-iltana Niittylavan vallannut tähti keräsi lavan välittömään läheisyyteen tietenkin huimat väkijoukot ja upeiden taustatanssioiden saattelemana esiintynyt Pharrell kutsui myös fanejaan kanssaan lavalle. Pharrell Williams on supertähti ja myös show oli rakennettu sen mukaisesti aina lavan edessä pönöttäviä omia kaapinkokoisia järjestysmiehiä myöten. Itselleni se ei kuitenkaan oikein riittänyt ja keikka jäi kovista odotuksistani huolimatta omaan makuuni kuitenkin hieman kädenlämpöiseksi.

Ellie Goulding (Ruisrock)

Suloinen Ellie Goulding taas valloitti Niittylavan perjantai-iltana kun aurinko oli jo laskenut Ruissalon taakse ja ilmassa tuoksui ehta suomalainen kesäyö. Ellie Goulding on kuulunut myös omiin suuriin suosikkeihini viisi vuotta sitten ilmestyneen Lights-albumin myötä, mutta pakko myöntää, että kaksi vuotta sitten mimmin saapuessa vihdoin Helsingin Tavastialle olin hieman pettynyt siihen mitä Ellie Gouldingilla oli livenä antaa. (Ei kovinkaan paljon enempää kuin mitä saisin kotona levysoittimestani irti.) Toki herkkyys oli käsinkosketeltavaa, mutta siitäkin huolimatta en tämän vuoksi osannut odottaa Ellie Gouldingin keikalta Ruisrockissakaan paljoa.

Olen niin onnellinen siitä, että olin väärässä! Tällä kertaa Ellie Goulding oli juuri se vauhdikas, säteilevä tähti jota olisin ensimmäisellä keikkakokemuksellani kaivannut. Ellie oli aivan ihana! Yleisöstä silminnähden innostunut tähti julisti Ruissalon unohtumattoman keikan jopa omaan top-kakkoseensa heti maineikkaan Coachella-festarin perään. Elliessä oli ennen kaikkea jotakin käsinkosketeltavan aitoa.

Raised Fist (Provinssi)

Viikko ennen Ruisrockia olin vähemmän aurinkoisissa tunnelmissa Seinäjoen auringon pilvien alla. Provinssirock on ensimmäinen festari jossa olen koskaan ollut ja heti ensimmäisestä visiitistäni lähtien olen vieraillut kyseisillä festareilla aina tasaisin väliajoin. Nykyään Provinssi tuntuu olevan niin pirun kaukana ettei sinne ole tullut enää lähdettyä, mutta tänä vuonna en vaan voinut missata niin jäätävän kovaa kattausta kuin mitä festarilla oli tarjota!

Yksi esiintyjistä joita odotin tosi paljon oli ruotsalainen hardcore-pumppu Raised Fist jota en ollut päässyt todistamaan lavatoiminnassa enää muutamaan vuoteen. Onneksi jaksoin intoilla sillä perjantaina Saarilavalle noussut Raised Fist täytti kyllä ihan kaikki mahdolliset odotukset. Ihan älyttömän kova keikka!

Jenni Vartiainen (Provinssi)

Launtaina päälavalla viihdyttänyt Jenni Vartiainen on ottanut ainakin minun silmissäni hyvin jalansijaa jokaisen vakavastiotettavan suomalaisen festarin kiintiöesiintyjänä. Eihän se ole festari eikä mikään jossa ei ole Jenniä! Ei kai Jennistä tarvitse mutista sen enempää. Jenni on ihana. Se laulaa niin ihanasti ja sen biisitkin on niin ihania. Ihana Jenni.

Apocalyptica (Provinssi)

Apocalyptica-leiristä oltiin ennen Provinssia kuultu paljon mielenkiintoisia uutisia kun yhtye kiinnitti hiljattain vokalistikseen yhdysvaltalaisen Franky Perezin. Perez on tuttu nimi muun muassa Scars on Broadway -bändistä sekä Slashin live-kokoonpanosta. Bändi ehti myös julkaista uuden levyn ennen festareita jolla ei tällä kertaa kuullakaan vierailevia laulajia Perez on ottanut ohjan.

Myös Provinssin päälavalla nähtiin bändi joka ei paljon säästellyt. Onneksi Apocalyptican kanssa voi aina luottaa siihen, että hiukset heiluvat ja lavalla nähdään jotakin eeppistä. 5/5!