Joka kevät alkaessani punnita mahdollista lähtöäni kesän Ruisrockiin, positiivisessa vaakakupissa painaa aina erittäin raskaasti Michael Monroe bändinsä kanssa. Monroe on esiintynyt Ruisrockissa jokainen vuosi kun olen siellä itse vieraillut ja jäänyt jokainen kerta mieleeni viikonlopun parhaimpien esiintyjien joukossa.

Tuntuisi silti väärältä sanoa, että Michael Monroe olisi vakio, sillä Michael Monroe ei ole koskaan vakio. Todistamani mieleenpainuvat festarikeikat ovat olleet mieleenpainuvia juuri sen vuoksi, että ne ovat onnistuneet pysymään yllätyksellisinä eikä koskaan tiedä mitä odottaa. Oikeastaan ainoa asia jonka voi ennustaa etukäteen on se ettei mitään voi ennustaa etukäteen.

Suosikkini Monroen Ruisrock-keikoista oli vuonna 2012 kun hän juhlisti keikan aikana 50-vuotispäiväänsä. Se tarkoittaa sitä, että hän on nyt 53-vuotias. Ei keikalla ehkä ensinäkemältä uskoisi. Eikä toiseltakaan. Ei edes kolmanneltakaan. Eikä välttämättä edes neljänneltä näkemältä kun hän jo kiipeilee tuttuun tapaan pitkin lavarakenteita.

Oikeastaan Michael Monroen kiipeily on ainoa asia joka on elämässä aina vakio. Silloin festarikesäni alkaa tuntua virallisesti festarikesältä.