Suomalaisen musiikin päivää vietetään tänään 8.12. ja valtakunnallinen liputuspäivä se on vasta neljättä kertaa. Päivää juhlitaan Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä, mutta juhlaa ei suinkaan tulisi sitoa yksittäiseen henkilöön, sillä sen tulisi kattaa koko musiikin alue henkilöön, aikakauteen, tai tyylilajiin sitoutumatta. Mikä hieno päivä näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa  siis onkaan  keskittyä nyt etenkin suomalaiseen musiikkitarjontaan!

Millainen on teidän suhteenne suomessa tehtyyn musiikkiin? Omani on ollut harvinaisen vaihteleva. Muistan jo joskus 14-vuotiaana ajatelleeni kuinka omituista onkaan, että kiinnostukseni suomalaista ja etenkin suomenkielistä musiikkia kohtaan on niin kovin vähäistä. Tuolloin suosikkieni joukosta löytyi myös harvinaisen vähän musiikkia jota olisi johtanut naisvokalisti – mieltymykseni olivat siis hyvin ulkomaalaispainotteisia ja miesvaltaisia.

En enää osaa sanoa mikä rikkoi jään, mutta nykyään kuuntelen musiikkia ympäri maailmaa niin mies- kuin naisvokalistienkin saattelemana. Luojalle kiitos – onhan se nyt rutkasti monipuolisempaa. Teinivuosina ensimmäinen pitkäaikaisin suosikkini taisi olla tähän päivään mennessä kaiken kaikkiaan kolme pitkäsoittoa julkaissut Smak, jonka kitaristi Henri Salonen (Hank Solo) vaikuttaa nykyään mm. Sannin ja Kasmirin tuotannossa sekä solisti Kalle Lindroth julkaisi tänä syksynä ensimmäisen soolokappaleensa Annika. Smak toi mukanaan monia uusia suosikkeja, joista valtaosa oli kuitenkin ulkomaisia, sen sijaan keikkoja kiertäessä tutustuin paremmin myös moniin kotimaisiin akteihin joista tuli tuolloin suosikkejani.

Nykyään jopa muutamat suurimmat suosikkini ovat kotimaisia ja olen äärimmäisen kiinnostunut kotimaisista nousevista kyvyistä. Eräs suosikkibändeistäni on Arto Tuunelan luotsaama Pariisin Kevät, jota rakastan noin niin kuin kuvaannollisesti päästä varpaisiin. Rakastan lyriikoita, visuaalista ilmettä ja lavapreesenssiä, rakastan levykokonaisuuksia, musiikkivideoita ja fanikuntaa. Nimestään huolimatta yhdistän myös Pariisin Kevään erittäin vahvasti juuri suomalaiseen musiikkiin, kesäöihin, aurinkoisiin festaripäiviin ja nurmikolla tanssimiseen.

Näihin mielikuviin yhdistän myös monet muut kotimaiset suosikkini kuten jo edesmenneen festarikuningatarduo PMMP:n, puhumattakaan muista kotimaisen musiikin kuningattarista kuten Jenni Vartiaisesta tai Chisusta (minne on muuten Chisu piiloutunut?). Suurta mielenkiintoa olen myös lähiaikoina suunnannut kohti Anssi Kelaa ja hänen kiinnostavaa uraansa puhumattakaan maamme henkeäsalpaavista esiintyjälupauksista kuten Haloo Helsinki! ja Lost Society  tai iäkkäämmistä konkareista kuten lavojen ikuinen kuningas Michael Monroe. Mikä upea musiikkikenttä ihan omalta maaperältämme löytyykään!

Kuka on sinun kotimainen suosikkisi ja millainen on oma suhtautumisesi suomalaiseen musiikkiin?