Ihanaa keskiviikkoa ja tervehdys täältä peittojen alta! Muhun iski alkuviikosta niin järkyttävä kuume, että vietän nyt aikaani täällä yskien keuhkojani pihalle ja pohdiskellen missä asennossa olisi edes vähän mukava olla (ei missään). Mulla harvoin edes on juuri kuumetta, joten tämänhetkinen 39 astetta tuntuu tosi sietämättömältä. Tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleetkin tuntuu niin tulikuumilta, etten voi muuta kuin turhautua. Huoh! Luojalle kuitenkin kiitos hyvistä tv-sarjoista sekä äidistä, joka tulee kohta mun luo silittämään päätä.

Jos on yksi ainoa toiminto, johon tässä mielentilassa sarjojen katsomisen lisäksi kykenen, on se tietenkin lukeminen. Aivan niin edistyneeseen ajatteluun en kuitenkaan kykene, että olisin kyennyt ottamaan lukulampun alle tällä hetkellä lukemaani Outolintua, joten nappasin hyllystä toisen ihan loistavan uutuuden, jonka saamani arvostelukappaleen kimppuun olen odottanutkin, että minulla olisi aikaa käydä kunnolla ja ajan kanssa. Kyseessä on tietenkin hiljattain kirjakauppojen hyllyihin ilmestynyt Aku-Axel Muukan valokuvateos PMMP / Koko Show!*

Jo ennen kuin itse kiinnostuin tekijänä keikkakuvaamisesta, olin siitä jo hyvin kiinnostunut taiteen kuluttajana. Ensimmäinen musiikin parissa työskentelevä suosikkikuvaajani taisi olla Ryan Russell, jonka mustavalkokuvat herättivät minussa tunteita, joita en aiemmin “pelkistä valokuvista” ollut löytänyt. Sittemmin olen löytänyt lisää vastaavanlaisia tunteita ja valokuvia myös muiden kuvaajien repertuaarista ja viimeistään kun aloin löytää itseni lavan edestä kamera kourassa photopitistä, sain tavata niin monia huikeita kuvaajia henkilökohtaisesti, että suuri rakkauteni keikkakuvaamiseen ja kaikkeen siihen intohimoon sen takana oli syntynyt.

Myös Aku on ollut festareilla tuttu näky PMMP:n artistipassi kaulassaan, ja itseäni vuoden nuorempi herra onkin jo useita vuosia kiertänyt bändin keikoilla. Jäähyväiskiertueella hän pääsi yksinoikeudella ikuistamaan bändin sykähdyttävän haikeat hetket, joissa tuoksuu niin latautuneiden esiintymisten rehellinen hiki kuin naftankatkuisen keikkabussin unensekainen matkalaulu. Nämä hetket on nyt isketty kahden kannen väliin – tai ainakin yritetty iskeä niin hyvin kuin jotakin niin kolossaalisen mieletöntä on mahdollista iskeä.

Valokuvaus, jonka tarkoituksena on taltioida unohtumattomia, ainutkertaisia hetkiä sekä livemusiikki, jonka tarkoituksena on luoda sellaisia – eivät voisi sopia paremmin toisilleen. Livemusiikin ja valokuvan liitossa on jotakin taianomaista; kyse on tuurista, valoista, kuvaajan taidosta, hetkistä, tunteista, ja ohitsekiitävistä sekunneista. Silloin kun kaikki nämä palaset loksahtavat paikoilleen ja kaikki menee juuri oikein, syntyy jotakin täydellistä.

Koko Show -valokuvakirjaan on dokumentoitu yhtyeen viime vuosien ja etenkin viimeisen kiertueen ainutlaatuisia tunnelmia backstagen jännittyneistä verryttelytreeneistä ja ilotulitteita kipinöiviltä esiintymislavoilta, keikan jälkeistä euforiaa sekä läheisiä hetkiä muusikoiden ja yleisön välillä. Kuvakimaraa täydentävät Paulan ja Miran muistelmat ja tarinat, jotka viimeistään herättävät valokuvat henkiin viimeistäkin pikseliä myöten.

Ikävöin PMMP:tä jo nyt, vaikka viimeisestä keikasta on kulunut hädin tuskin puolta vuotta. Koko Show antoi tähän hätään hyviä palasia juuri sitä mitä ikävöin; suuria tunteita, musiikin voimaa, sensuroimatonta naisenergiaa ja jotakin korvaamatonta, joka katoaa hiljalleen Suomen lavoilta Pemsujen mukana. Tietenkin visuaalisesti upea teos tarjoaa kauniin kokonaisuuden eikä pelkästään PMMP:n ystäville, vaan myös musiikkifanaatikoille sekä intohimoisille valokuvauksesta kiinnostuneille.