Kuten aiemmin täällä jo fiilistelinkin, vietin perjantaina juuri yhtä niistä ihanista illoista, jolloin osaan erityisen vahvasti arvostaa mahdollisuuksia ja kokemuksia, joita tämä blogi joskus kantaa eteeni. Päästiin nimittäin tiistaina viiden muun bloggaajan kanssa tapaamaan The Soundsia Semifinalissa Tavastian kyljessä ennen bändin illan keikkaa.

Vaikka haastattelutilanteet ihanien bändien kanssa ovatkin minulle tavallaan tuttuja, olen silloin tietynlaisessa työmoodissa, joten tämä tilaisuus jännitti minua tällä kertaa todella paljon kun tilanne ei ollutkaan enää niin selkeä. The Sounds on yksi suosikeistani, ja Maja Ivarsson mielestäni aina ollut mahdollisesti Pohjoismaiden seksikkäin ja coolein nainen, joten ei kai ollut ihmekään, että olin tiistaina ajautunut järkyttävään kevyeen fanityttömoodiin.

Kaikenkaikkiaan ilta oli ihan huikea! Koko bändi saapui tapaamaan meitä, esiteltiin itsemme puolin ja toisin ja juteltiin mukavia hetkinen. Sitten bändi kertoi, että soittaisi meille uuden Weekend-levynsä nimikkokappaleen akustisesti. Bändi istahti lavan reunalle ja me muut pienille penkeille aivan heidän eteensä. 

Weekend kului nopeasti kahden akustisen kitaran voimin, enkä voinut lakata mielessäni ihastelemasta Ivarssonin käsittämättömän kutkuttavaa käheää ääntä. Istuttiin vain metrin päässä ja tilanne oli jotenkin niin intiimi, että kun Maja Ivarsson vain vilkaisikin kohti laulaessaan, pudotin hermostuneena löyhyttelemäni polaroid-kuvankin maahan. Todella ainutlaatuinen tilaisuus! 

Kappaleen jälkeen meillä oli aikaa vähän jutella bändin kanssa ja kysellä muutamia kysymyksiä. He kertoivat uudesta levystään ja sen intensiivisestä kirjoitusprosessista, jonka aikana bändi jopa asui suoraan studion yläkerrassa.

Maja myös kertoi ettei oikein uskalla lukea blogeja, tai netistä oikeastaan mitään muutakaan siksi, että ihmiset osaavat olla niin suunnattoman ilkeitä. Hän kertoi olevansa sen verran herkkä, että ottaa esimerkiksi negatiiviset kritiikit internetissä kovasti itseensä ja loukkaantuu niistä niin paljon, että on nähnyt parhaaksi jättää ne kokonaan lukematta, ikään kuin suojausmekanismina. 

Itsensä Maja Ivarsson googletti ensimmäistä kertaa vasta pari vuotta sitten. (Wikipediasta löytyi kuulemma kaikenlaisia huvittavia pikkufaktoja, kuten lapsikuoromenneisyys, joka ei edes pidä paikkaansa.)

Bändi oli tosi rennolla tuulella ja etenkin Maja teki entistä suuremman, lähtemättömän vaikutuksen välittömyydellään ja aitoudellaan. Olen itse haastatellut muutama vuosi sitten bändin kosketinsoittajaa Jesper Anderbergiä Provinssirockin puitteissa, ja vaikka lähtökohtaisesti uskon aina, että haastateltavat tuskin harvemmin muistavat haastattelijoitaan – ja tuskin muistikaan – oli Jesperin tapaaminen ollut silloin kuitenkin sen verran mukava ja miellyttävä kokemus etten muita bändin jäseniä epäillytkään vähempää kuin supermukaviksi tyypeiksi!

Keskustelutuokion jälkeen saatiin vielä napattua kunnon yhteiskuvat bändin kanssa ja fanityttömoodini meinasi ratketa liitoksistaan viimeistään sujahtaessani bändirivistöön Majan viereen, joka yhtäkkiä totesi “you’re so beautiful.” Hyvä etteivät polvet pettäneet alta… POHJOISMAIDEN COOLEIN NAINEN SANOI, ETTÄ OLEN KAUNIS!!!!!

The Soundshan soittaa Tavastialla tällä viikolla nyt vielä jokainen päivä aina perjantaihin saakka, ja tämä tiistain keikka oli näistä keikoista ensimmäinen. The Soundsin livekunto oli edelleen yhtä kova kuin aina ennenkin, joskin Majalla tuntui olevan hieman ongelmia äänensä kanssa, mutta toivotaan, että asia paranee loppuviikkoa kohden.

Muutama oma lemppari jäi settilistasta uupumaan, mutta onneksi kuulin myös muutaman suosikkini edelliseltä Something To Die For -levyltä, joka on The Soundsin tuotannosta oma suosikkini!

Tänään aamulla uusi levy on ollut kovassa soitossa, sillä en ollut siihen vielä aiemmin ehtinyt sen kummemmin tutustumaan ja nyt halusin ehdottomasti kuulla miltä kappaleet kuulostavat levyllä, keikalla kun olin niitä jo kuullut!

Levy on ehdottomasti erilainen kuin bändin aikaisemmat julkaisut, se taas kai on jokaisen henkilökohtaisesta mausta kiinni onko se sitten hyvä vai huono asia. Omasta mielestäni muutos on aina hyvä, ja itse tykkäsin siitä, että bändi on jälleen tehnyt jotakin erilaista. Levyllä kuullaan mielestäni hieman rauhallisempi ja maalailevampi The Sounds.