On aurinkoinen festaripäivä, kun suuntaan kohti Ruisrockin bäkkärialuetta, jo kaukaa voin kuulla kuplivan brittiaksentin sekä hykerteleviä naurahduksia. Olen vihdoin tapaamassa yhden omista suurista suosikeistani; brittisensaatio Hurtsin, joka on juuri julkaissut toisen albuminsa Exile aikaisemmin tänä vuonna. Ennen sitä kaksikko on viihdyttänyt meitä sekä debyyttialbumillaan Happiness, että soittamalla kiitettävän usein Suomen maaperällä. 

Theo Hutchcraft esittelee itsensä ja kehaisee suuria, pyöreitä aurinkolasejani. Istahdamme alas ja vaihdamme kuulumisia, ikään kuin tämä olisi jotenkin tuiki tavallinen tapahtuma jokapäiväisessä elämässäni. Viereisessä kontissa kuulen hiljaista kitaran näppäilyä. Pian se kuitenkin loppuu, ja ulos astuu Adam Anderson, joka esittelee itsensä ja istahtaa pöydän toiselle puolelle.

Hurts ei ole kovinkaan hyvin verrattavissa mihinkään muuhun aktiin tämän hetken mainstream-musiikissa. Tunnetteko festareilla koskaan oloanne eristäytyneiksi?

Adam: Oikeastaan juuri siksi meistä tuntuu, että meillä on oma paikkamme! Meillä on täysin oma soundi ja omat fanit. Se antaa meille täysin oman maisemamme. Tuntuu hyvältä tulla festareille kun ihmiset ovat tulleet sinne varta vasten katsomaan meitä.

Wonderful Life toi teille räjähdysmäisen suosion, mutta mielestäni Hurtsista ei tiedetä kovinkaan paljon ennen teidän läpimurtoanne. Voisitteko kertoa meille hiaman matkastanne ennen Wonderful Life -kappaletta ja siitä kuinka bändi muodostui?

Theo: Tapasimme nyt jo lähes 9 vuotta sitten, se on tosi pitkä aika. Aloimme tehdä musiikkia yhdessä ja olimme erilaissa bändikokoonpanoissa yhdessä yrittäen löytää omaa juttuamme. Vuosina 2008 – 2009 kirjoitimme liudan biisejä jotka vihdoin tuntuivat siltä, että olimme löytäneet jotain joka kuvasti meitä. Silloin Hurts syntyi.

Millaisia tavotteita teillä oli tuolloin?

Adam: Olimme aina kunnianhimoisia musiikkimme suhteen mutta emme kai koskaan voineet unelmoidakaan, että se voisi viedä meidät ympäri maailmaa kuten se on nyt tehnyt. Se on loistaava! Kirjoitimme biisejä aina tällaisia aikoja ja hetkiä varten jo silloin kun meillä ei ollut vielä mitään.

Viimeisin albuminne Exile julkaistiin aiemmin tänä vuonna ja olette nyt olleet kiertueella sen tiimoilta. Millainen vastaanotto uudella albumilla on ollut?

Theo: Ihan mieletön! Otimme paljon riskejä uuden albumin kanssa sekä puskimme itseämme jatkuvasti äärirajoille ja kokeilimme paljon uusia juttuja. Ensin se oli pelottavaa koska emme olleet varmoja lähtisikö kukaan tälle matkalle meidän kanssamme. Mutta se onnistui hyvin ja vastaanotto on ollut loistava. Se on antanut meille vielä enemmän itsevarmuutta ja tänään saamme soittaa näitä kappaleita ensimmäistä kertaa festareilla, joten olen hyvin iloinen.

Koitteko painetta toisen albumin menestyksestä, kun debyyttinne oli niin suuri menestys?

Adam: Ehkä hieman. Meidän täytyy tehdä todella kovasti töitä ja siinä on paineita itsessään. Herään joka päivä ja yritän työskennellä kovempaa kuin kukaan muu. Ehkä se on sitä painetta. Toki myös ulkopuolista painetta oli hieman myös, mutta kun kirjoitamme musiikkia niin katoamme vain omaan pieneen maailmaamme emmekä ajattele tuollaisia asioita kovinkaan paljoa.

Mielestäni Exile on hieman tummempi albumi kuin Happiness. Oliko se tarkoituksellista vai tapahtuiko se vain luonnostaan?

Theo: Minun mielestäni se vain tapahtui! Oli ehdottomasti hetkiä, joina yritimme kanavoida hieman synkempää puolta bändistä. Se tulee myös ilmi nyt valmiilla levyllä, mutta yleisesti minusta uuden albumin tunnelmassa on intensiteettiä jota ensimmäisellä levyllä ei ollut. Se heijastaa hyvin sitä kuinka meidän aivomme luovat.

Yhtäkkiä At the Gates alkaa soittaa vieressämme, sillä istumme päälavan backstagelle. Vaikka Hutchcraft osoittaakin selkeää innostusta lavalta kajahtavia metalliriffejä kohtaan esittelemällä ilmakitarataitojaan, päätämme siirtää haastattelun sisätiloihin.  

Astumme backstagelle Hurtsin omaan konttiin, jonka oveen on kirjoitettu suurin kirjaimin HURTS. Kontin sisätilat on verhoiltu valkoisin verhoin ja seinille on ripustettu muutamia mustavalkoisia kuvia. Pöydällä on kimppu punaisia ruusuja ja seinän viereen pystytetyssä rekissä roikkuu rivissä tyylikkäitä pukuja. Yhtäkkiä koko maailma ympärillämme riffeineen kaikkineen on suljettu kontin ulkopuolelle ja olemme saapuneet Hurtsin universumiin.

Happiness-levyn julkaisun aikaan olitte uusi, tuore bändi. Nyt kun Exile julkaistiin, olette jo kiertäneet ja kokeneet paljon. Onko se mielestänne muuttanut teitä bändinä tai muovannut luovaa prosessianne?

Adam: Kyllä, ehdottomasti. Kun teimme ensimmäistä levyämme, emme olleet koskaan olleet kiertueella muuta kuin vanhan bändimme kanssa ja silloinkin kiersimme vain Englantia. Se kokemus jonka saimme kierrettyämme kaksi ja puoli vuotta on muuttanut meitä ja antanut musiikillemmekin tilaa kehittyä ja kasvaa. Lavalla oppii omasta musiikista uusia asioita joka ilta ja siitä on todella paljon hyötyä. Hyödynsimme tuota kokemusta paljon toisella levyllämme.

Onko levyllä joku raita josta olette erityisen ylpeitä?

Theo: Minä pidän kappaleesta Help todella paljon, koska se on mieelstäni kaunis kappale ja olen todella ylpeä siitä että olemme kirjoittaneet sellaisen biisin sillä olemme aina halunneet kirjoittaa jotain sellaista. Myös The Crow on suosikkini, sekä The Road sillä se on todella kunnianhimoinen kappale. Sekin on biisi jota emme koskaan kuvitelleet että pystyisimme kirjoittamaan sillä se eroaa hyvin paljon siitä mistä olemme lähteneet liikkeelle. 

Bändinne visuaalinen puoli on selkeästi todella vahva aina musiikkivideoistanne siihen tyyliin miten pukeudutte. Visualisoitteko koskaan kappaleita kirjoittaessanne niitä?

Theo: Kyllä, jatkuvasti!

Jos Exile heräisi henkiin, mikä se olisi tai miltä se näyttäisi?

Molemmat: Mahtava kysymys!

Adam: Luultavasti aika kammottavalta. Mutta sillä olisi silti hellä sisus.

Theo: Se näyttäisi ehkä rikkinäiseltä Jigsawilta, mutta kun sen kokoaisi ehjäksi niin se olisikin todella viehättävä.

Miten kuvailisitte itseänne henkilökohtaisesti ja kuinka nuo ominaisuudet mielestänne heijastuvat musiikkiinne?

Adam: Kärsimätön, arvaamaton…

Theo: Välittävä, hellä, kiltti…

Adam nauraa.

Joten Hurts on täydellinen sekoitus teitä molempia?

Theo: Kyllä, ehdottomasti!