On vasta valoisa iltapäivä, mutta seison yksityistilaisuuteen varatun baarin nurkassa. Käynnissä on vuoden 2012 The Voice Of Finlandin pressitilaisuus, jossa ohjelman satunnaiset tähdet nousevat lavalle minun ja muiden paikalla pörräävien toimittajien haastattelutuokioiden lomassa. Hyviä laulajia, pohdin. Sitten lavalle nousee Krista Siegfrieds, joka pamauttaa aivoni takaseinään ja on niin paljon enemmän kuin vain “hyvä.” Janis Joplin -tulkinnallaan Krista antaa kaikkensa ja kirjaimellisesti ravistelee minut hereille lavalta käsin samalla kun kylmät väreet hiipivät selkäpiitäni pitkin. Palautuminen takaisin maan kamaralle vaatii muutaman vartin esityksen jälkeenkin.

Seuraavassa lähetyksessä Krista Siegfrieds putoaa. Paula Koivuniemi toruu liiasta more is more -asenteesta ja toteaa, että joskus vähemmän todella on enemmän. Krista on eri mieltä. Minäkin vähän.

Vuosi myöhemmin Krista keikistelee telkkarissa päällään hääpuku, huntua myöten. Kristasta enemmän on edelleen enemmän ja se näkyy myös esityksessä. Krista valitaan edustamaan Suomea Euroviisuihin ja samaan syssyyn ilmestyy tänään julkaistu Ding Dong! -albumi, jota pitelen nytkin käsissäni. Siihen kulminoituu kaikki: Krista Siegfriedsin lahjakkuus, more is more -asenne, se kuinka suuren virheen The Voice Of Finland teki pudottaessaan nuoren lahjakkuuden ja se kuinka hyvää tuo virhe oli Kristalle.

Olen seurannut mielenkiinnolla Kristan matkaa siitä lähtien kun nainen räjäytti aivoni takaseinään Janis Joplinillaan ja olin vähintäänkin innoissani saadessani levyn vihdoin käsiini. Levy yllätti minut ehkä yhtä perinpohjaisesti kuin se Joplinkin ja vähintäänkin yhtä positiivisesti. Siinä missä kuitenkin odotin (kaikella rakkaudella) vain tyypillistä kykyjenetsintäohjelmatähden poppidebyyttiä, paljastui plätyltä sen sijaan tietenkin jotakin aivan erilaista. Olisi pitänyt arvata.

Ding Dong! pyörii jossakin paljon kansainvälisemmän ja rohkeamman musiikin välimaastossa ja muistuttaa kevyesti vanhempaa Marina and The Diamondsia tai The Ting Tingsiä tietysti sekoitettuna selkeisiin klubihittiviboihin kuten Stupid Love näyttää. On jotenkin käsittämätöntä yrittää uskoa, että tämänlainen materiaali löytyy Suomen leveysasteilta kun yleensä vastaavia lahjakkuuksia on saatu hakea vähintäänkin naapurimaista (varsinkin tuolta vasemmalta.)

Levy on mielestäni täydellinen kesälevy ja luulen, että itselläni se tulee olemaan kovassa soitossa varsinkin valmistautuessa viikonlopun rientoihin tyttöjen kanssa. Tuleva euroviisuhitti Marry Me antaa siinä mielessä hyvää osviittaa levyn muusta materiaalista, että muutkin kappaleet ovat aivan järkyttävän koukuttavia ja mieleenpainuvia. Omiksi suosikeiksini ovat toistaiseksi nousseet superhauska Money, ikinuoruutta julistava Seventeen, todella mielenkiintoinen Your Boyfriend sekä tudella kaunis ja vaikuttava Can You See Me? On aika harvinaista, että löytän näin monta suosikkia uudelta levyltä kuin olen tältä löytänyt, kai sekin kertoo aika paljon biisien tarttuvuudesta!

“Hauska” kuvaakin mielestäni sekä tätä levyä, että artistia enemmän kuin hyvin. Uskon, että tämä levy tulee jakamaan todella vahvasti mielipiteitä kuten itse kyseessä oleva artistikin. Mutta parhaat asiathan tässä elämässä ovatkin juuri sellaisia! Ei kukaan halua olla tylsä. Ei varsinkaan Krista Siegfrieds. Tämä levy todistaa ainakin sataprosenttisesti sen, että nainen oli oikeassa: More is more.