Vitsi miten hauska ilta oli eilen! Vietin iltaa ihanien ihmisten kanssa Helsingin Virgin Oilissa ystävieni 15 Minutes Before The Diven, eli tuttavallisemmin “Vartin” keikan nimissä. Muutamien viime vuosien ajan bändi on soittanut kyseisellä keikkapaikalla säännöllisesti ja nyt kun bändi on vetäytymässä hetkeksi pois keikkalavoilta, oli mielestäni mainio idea päättää keikkailu juuri Virgin Oiliin. Mukana menossa olivat myös Killer Aspect sekä Alavala.

Sen lisäksi iltaa juhlittiin myös siinä mielessä, että siitä on jo aivan liian pitkä aika kun bändi on soittanut kotikaupungissaan Helsingissä. Tajusin samalla itsekin, että olen tainut nähdä bändin viimeksi… no, hyvin pitkä aika sitten. Tahtoisin sanoa, että levynjulkkareissa keväällä, mutta siitä on jo niin järjettömän pitkä aika etten tahdo sen olevan totta.

Jos joltakin ovat menneet muuten hehkutukseni ohi, 15 Minutes Before The Dive on siis hyvän mielen pop rock -konkkaronkka Helsingistä. Pojat löysivät toisensa viitisen vuotta sitten ja homma lähti rullaamaan loppujen lopuksi aika nopeasti. Olen seurannut bändin matkaa aivan alusta lähtien hyvin intensiivisesti sillä tunsin muutaman jäsenen jo silloin toisten projektien tai heidän edellisten bändiensä kautta. Toiset jäsenet olivat silloin vielä uusia tuttavuuksia. 

Nyt, muutama vuosi myöhemmin bändi on julkaissut debyyttinsä ja kiertänyt jo monet lavat yhdessä. Väänsimpä minä tuossa keväällä pojista koulutyönä dokkarinkin joka vielä toistaiseksi odottaa julkistuspäiväänsä. Tunnen siis Vartin paremmin kuin omat taskuni, tai oikeastaan paremmin sillä omista taskuistani löytyy joskus kaikkea omituista.

Eilinen oli kyllä mainio muistutus siitä mitä jään kaipaamaan nyt kun pojat jäävät luovalle tauolle. Se syy miksi minäkin olen ottanut bändin niin vahvasti “omakseni” ja tukenut sitä aina niin vahvasti on se mielettömän positiivinen energia mitä sen musiikista ja keikoista huokuu ulospäin. Uskaltaisin väittää etten ole juurikaan muita sellaisia bändejä livenä nähnyt, jotka nauraisivat yhtä paljon livenä kuin tämä bändi.  Se on ihanaa, ja saa minutkin aina nauramaan.

Tottakai siihen nauruun liittyy myös spedeilyä, mutta sekin on hienoa. On tosi tärkeää osata olla ottamatta itseään turhan vakavasti, toivon että oppisin sen itsekin joskus. Jos en tältä bändiltä niin sitten jostain muualta. 

Muistan ikuisesti erään Vartin soittaman Halloween-keikan jonka teemana oli tennis. Pojat olivat pukeutuneet pastellin värisiin urheilukuteisiin, liian tiukkoihin shortseihin, hikipantoihin ja vyölaukkuihin. Lavan takana roikkui Björn Borg -juliste. Nauroin ainakin 45 minuuttia putkeen eikä minulla ole varmaan koskaan ollut niin hauskaa keikalla.

Lähes sama fiilis valtaa minut vieläkin vaikkei teemana olisikaan tennis, uskon sen johtuvan siitä että pojat eivät edelleenkään ota itseään turhan vakavasti. Eilenkin bändi soitti myös hauskoja ja mielettömän ihania covereita kuten Rihannaa, David Guettaa  ja Pinkkiä, keikan päättyessä lavalla taisi olla kaikki luovat vierailijat mukaan luettuna yhdeksän ihmistä ja samaan aikaan lähes koko yleisö tanssi onneissaan, osa miehistä ilman paitaa. En tiedä miksi, muttei tarvitsekaan. Samalla bändi suoritti soittamisen lisäksi erilaisia karatepotkuja ja tanssiliikkeitä.