Kasvaessani teinistä nuoreksi aikuiseksi, The Usedilla oli merkittävä henkilökohtainen vaikutus minuun. He tekiväät minuun aikoinaan suuren vaikutuksen kasvaessaan luontevasti bändinä samalla kun he nokkelasti onnistuivat väistelemään kaikkia niitä genrejä, joihin kriitikot ja fanit niin epätoivoisesti yrittivät heitä lokeroida. Tähän päivään mennessä bändi on julkaissut kaiken kaikkiaan viisi albumia, joista viimeisin, Vulnerable, julkaistiin aiemmin tänä vuonna.

 

Eilinen oli kyllä kumma päivä, kun pääsin haastattelemaan yhdysvaltalaista The Usedia. Haastateltavakseni istui bändin basisti Jeph Howard, eikä muuten istunutkaan ihan mihin tahansa, vaan pöntölle! Haastattelu piti nimittäin toteuttaa backstagen vessassa, sillä toinen lämppäreistä oli juuri alottamassa ja backstagen vessa oli ainoa tarpeeksi äänieristetty paikka.

 

 

Ihan ensimmäiseksi on pakko tehdä tunnustus. Rakastan bändiäsi, joten jos änkytän, itken tai kasuaalisti kuolen, olen pahoillani. Yleensä olen huomattavasti ammattimaisempi.

Hah! No me olemme vessassa ja minä istun pöntöllä, joten voimme ehkä yhdessä unohtaa ammattimaisuuden!

 

Julkaisitte viidennen albuminne Vulnerable aikaisemmin tänä vuonna. Ensi vuoden puolelle on suunniteltu jonkinlaista Vulnerable II -jatkoa, voisitko kertoa hieman siitä?

Se on oikeastaan suunnattu todella isoille Used-faneille ja muille, jotka haluaisivat kuulla enemmän Vulnerablea. Sillä tulee olemaan esimerkiksi julkaisemattomia biisejä ja remixejä. Se on mielestäni siistiä koska olen yrittänyt saada meille remixejä jo kymmenisen vuotta!

 

Ovatko ne todella elektronisia remixejä?

Kyllä, ne ovat hyvin mielenkiintoisia ja olen niistä tosi innoissani! Ja sen jälkeen meiltä on luvassa muutakin, myöhemmin ensi vuonna meillä on suunnitteilla toinen dokumenttityyppinen projekti. Siinä tulee olemaan paljon vanhaa kiertuemateriaalia, bändiä haastatellaan, uutta ja vanhaa, vanha rumpalimme tulee olemaan siinä, monet erilaiset ihmiset kertovat ajatuksiaan meistä bändinä. Jopa jotkut muut bändit!

 

 

Ensimmäisen kahden albuminne jälkeen The Usedin soundista on tullut hieman melodisempi. Viimeisimmillä albumeillanne, etenkin Vulnerable-levyllä, musiikkinne ja tuotantonne kuulostaa paljon isommalta ja mukaan on lisätty elektronisia vivahteita. Oliko se tarkoituksellinen tie, jonka olette valinneet vai onko se tapahtunut luonnostaan bändin kasvun mukana?

Ensimmäisellä albumillamme The Used oli paikkansa ja sitäkin seurannut albumi In Love and Death oli jo hyvin erilainen siitä. Niitä seurannut Lies for the Liars on jo aika elektroninen monella tapaa. Yritämme aina muuttaa soundiamme tarkoituksella näyttääksemme, että pystymme kasvamaan muusikkoina. Emme yritä kirjoittaa uudelleen meidän ensimmäistä levyämme. Sitä kaikki usein haluavat, mutta samalla jos joku oikeasti kirjoittaisi uudelleen ensimmäisen levynsä, sitäkin vihattaisiin koska se kuulostaisi niin samanlaiselta! Siksi yritämme keskittyä muutokseen ja siihen miten Bert kirjoittaa lyriikoitaan ja luo melodioitaan. Hän on ehdottomasti siirtynyt huutamisesta enemmän laulamiseen, mutta kyllä hän myös huutaa edelleen. Suurin muutoksemme oli mielestäni Artwork-albumin ja Vulnerable-albumin välillä, silä Artwork oli synkin levy mitä olemme koskaan kirjoittaneet. Se oli vastenmielinen ja ilkeä…

 

Oliko siihen joku tietty syy?

Olimme kaikki todella omituisella ja vihaisella tuulella niihin aikoihin. Bert oli hyvin vihainen ja… [Synkkä naurahdus] Ehkä vihainen on paras tapa pukea se sanoiksi. Sen lomassa kokosimme itseämme uudestaan ja yritimme piristää asioita hieman.

 

Eli oliko Vulnerable tietynlainen uudelleensyntymä teille?

Tavallaan. Oikeastaan se on tismalleen mitä Vulnerable oli! Siinä on kyse lannistumisesta ja kaiken menettämisestä, omien heikkouksien selvittämisestä ja niistä oppimisesta. Ja kun olet oppinut kaiken niistä heikkouksista, meidän omista haavoittuvaisuuksistamme, opit myös mikä on tehnyt sinusta vahvan ja mikä tulee tekemään sinusta vielä vahvemman. Tämän albumin myötä myös me olemme vahvempia. Tämä on myös positiivisin albumi mitä olemme koskaan kirjoittaneet, joten menimme hyvin negatiivisesta hyvin positiiviseen hyvin nopeasti.

 

Vulnerable-albumilla on hyvin laaja valikoima erilaisia lauluja, The Usedilla ei ole koskaan tainnut olla ihan yhtä paljon moninaisuutta yhdellä albumilla?

Taidat olla oikeassa, sieltä löytyy paljon suoraviivaisempia elektronisia soundeja eri biiseiltä. Yleensä elektroniset vaikutteet ovat pysyneet taka-alalla hieman piilossa, mutta tällä albumilla on enemmän aukinaista groovea ja soulia. Rakastan rytmikästä bassoa sekä rumpuja, jotka lukkiutuvat hyvin yhteen sen kanssa. Rakastan myös hip hoppia, niin paljon! Mielestäni on siistiä jos onnistumme yhdistelemään tätä kaikkea ilman, että se kuulostaa liian omituiselta.

 

The Usedia on yritetty aina lokeroida milloin mihinkin genreen, kuten emoksi, screamoksi, post-hardcoreksi, metalcoreksi, punk rockiksi ja niin edelleen. Miten oletet erottaneet itsenne siitä ja pystyneet kasvamaan bändinä siitä huolimatta?

Tuo on ihan hullua, kuten sanoit niin olemme aina olleet “yksi niistä bändeistä!” Meillä oli aina se leima otsassamme. Me tulimme keskeltä ei mitään eikä siellä ollut muita bändejä jotka olisivat kuulostaneet samalta kuin me. Emmekä mekään yrittäneet kuulostaa samalta kuin kukaan muu, vaan me yritimme kirjoittaa musiikkia, joka inspiroi meitä ja sai meissä hyvän olon aikaan.

 

Kuinka kuvailisit itseäsi henkilökohtaisesti ja kuinka sanoisit, että nuo piirteet heijastuvat musiikkiinne?

Minä taidan olla se outo tyyppi. Tai no, oikeastaan olemme kaikki aika outoja. Minä olen se ujo nörtti. Olin ainoa lapsi ja olin todella kiinni videopeleissä sillä en sopeutunut muiden ihmisten joukkoon suurimman osan ajasta. En ole ihmisten ihminen, jos ymmärrät. Joten sanoisin, että minä olisin se ulkopuolinen.

Bert olisi se suorasukaisin tyyppi, hän on johtaja ja on aina ollut sellainen. Hän on johtajapersoonallisuus. Ihmiset haluavat kuulla mitä hän sanoo, hän tarvitsee huomiota jatkuvasti ja hänellä on sellainen maaninen, hullu puoli myös. Eikö tuo kuvaakin häntä täydellisesti? Minun mielestäni ainakni. Quinn on ehdottomasti enemmän oikeaa aivopuoliskoaan käyttävä kaveri, ja vahva muusikko.

Rakastan muuten noita ääniä, jotka kuuluvat oven takaa. Kuuletko? Todella toivon, että myös mikrofonisi nappaa nuo äänet, sillä se tekisi tästä vielä mahtavempaa.

 

Ne todella kuuluvat! Se ikään kuin tekee kaikesta mitä sanot heistä, vielä arvokkaampaa.

Tuo taitaa olla Dan, joka piereskelee, viheltelee ja kuuntelee musiikkia. Dan pitää juhlimisesta.

 

 

Miksi luulet, että musiikki on niin tärkeää niin monelle ihmiselle ja koskettaa niin monia ihmisiä?

Uskon, että se liittyy värähtelyihin. Musiikkia kuunnellessa voi tuntea värähdyksen, joka menee koko kehon läpi, ja sen voi tuntea sydämessä, sielussa ja ihan kaikkialla. Siinä kaikki yhdistyy ja kokee olevansa itsekin osa sitä. Musiikki on niin siistiä koska siihen voi yhdistyä ja… tämä on kyllä todella hippiä! Mutta joka ilta astumme huoneeseen, jossa kaikki kuuntelevat samaa kappaletta, eikö niin? Astut soittamaan keikkaa, etkä voi muuta kuin olla osa tätä äärimmäisen äänekästä värähtelyä. Ja jokainen siinä huoneessa voi joko yhdistyä siihen värähdykseen ja ymmärtää sitä, tai he eivät voi tehdä niin ja se tuntuu väärältä eikä herätä heissä samanlaisia tuntemuksia. Mutta jos pystyt rentoutumaan, olemaan avoin sille ja avaamaan mielesi – tai missä ikinä sinun hippi-viemärisi onkaan – sille, voit liitty yhteen sen saman biisin kanssa. Minulle henkilökohtaisesti keikalla ei ole kivaa jos yleisöllä ei ole kivaa.

 

Koska sinun pitää kokea olevasi yhteydessä?

Nimenomaan! Olemme soittaneet lauluja kuten The Taste of Ink ja A Box Full of Sharp Objects jo yli vuosikymmenen uudestaan ja uudestaan. Luulisi, että kyllästyisimme niihin, mutta kyse on siitä yleisöstä joka tulee keikoillemme ja antaa meille kaiken sen energian. Mekin annamme heille energiaa soittamalla, mutta yleisö antaa meille takaisin yhtä paljon ollessaan yhteydessä musiikkiimme.

 

Mikä sai sinut aikoinaan innostumaan musiikista? Mikä siinä kosketti tai inspiroi sinua?

Kasvaessani oli hankalaa olla tukeutumatta musiikkiin jos oli yhtään rankempaa, ja kaikilla on joskus vähän rankempaa. Se on osa kasvamista ja oppimista, se on osa ihmiseksi tulemista, kai. Musiikki oli se minkä puoleen on silloin helppo kääntyä. Kun kuuntelee laulajaa, joka laulaa niistä tuntemuksista joita käy läpi, olipa kyse sitten onnesta tai vihasta niin niihin sanoihin on helppo samaistua ja yhdistyä. Ja kun sanojen kanssa löytää yhteyden ja musiikki värähtelee… taas kuulostan niin hipiltä! Mutta rakastin musiikkia lapsesta saakka, vaikka en oppinutkaan soittamaan bassoa kuin vasta 17-vuotiaana.

 

Soititko aina juuri bassoa?

Kyllä, se on ainoa soitin mitä koskaan halusin soittaa. Olin kokeillut kitaraa aikaisemmin ja se ei vain sopinut minulle. Minä vain tiesin sen heti, enkä edes halunnut oppia sitä. Se ei…

 

…istunut?

Jep, se ei istunut. Soitin myös koskettimia lapsena, mutta lähinnä leikin niiden kanssa eikä se tuntunut samalta. Siitä asti kun kuulin musiikkia bändeiltä, joilla oli siisti basisti, kuten funk-bändeillä tai soul-bändeillä… heillä oli sellaista groovea ja soulia joka oli niin yksinkertaista ja voimakasta samaan aikaan.

 

Mitä tavoitteita teillä oli bändin aloittaessa ja mikä on noiden tavoitteiden tila tänä päviänä?

Minulla on edelleen samat tavoitteet! Haluan vain järjestää mahtavan keikan, se on ainoa asia mistä välitän. Rakastan kirjoittamista ja rakastan sitä, että kirjoitamme mahtavia biisejä. Joskus se on monimutkaista ja hankalaa, ja siihen turhautuu. Ei tule koskaan olemaan täydellistä kappaletta, joten pitää vain jatkaa kirjoittamista sillä mitä tahansa teetkin, kaikki eivät tule tykkäämään musiikistasi ja se on ihan ok. Muusikkona on pakko kehittyä ja kasvaa, et voi koskaan lopettaa.

 

Kuten mainitsitkin aikaisemmin, olette tehneet tätä jo yli kymmenen vuotta! Mitkä ovat olleet tärkeimmät oppitunnit, jotka olette matkan aikaa saaneet?

Kuten kerroin sinulle, olin todella ujo nuorena ja olen ehdottomasti edistynyt sen asian kanssa. Pystyn puhumaan ihmisille ja käymään täysiä keskusteluita, se on mahtavaa. Olen saanut karistettua osan ujoudestani eikä se ollut helppoa. Minusta on kuitenkin ehdottomasti tullut vahvempi sen myötä, se on myös saanut minut soittamaan paremmin livenä! Voin soittaa kuinka suurelle yleisölle tahansa eikä se saa minua enää pakokauhun valtaan.

 

Oliko sinulla koskaan esiintymispelkoa?

Ei suoranaisesti esiintyispelkoa, mutta olin todella hermostunut. Kyllä me vieläkin olemme hermostuneita ennen ja jälkeen keikan, se on osa tätä kaikkea. Mutta minusta kuuluukin olla hieman jännittynyt, se voi olla myös hyvä asia. Se kohottaa meidän energiaamme.

 

Minkälaisen perinnön tahtoisit, että The Used jättää jälkeensä? Kun kaikki on joskus ohi, mistä haluaisit, että teidät muistetaan?

Haluaisin, että meidät muistettaisiin musiikista, siinä se. Minä en välitä mitä muut ajattelevat persoonallisuuksistamme. Niin kauan kuin nämä laulut jäävät elämään, minulle ei ole merkitystä tietävätkö ihmiset edes miltä näytämme.